Eilen mentiin Lillan kanssa ensimmäistä kertaa Renkomäen halliin treenaamaan. Ensin käytiin Ninnin ja Poppaliinan kanssa kävelemässä ja Ninni valitsi lenkkipaikaksi kaamean kokoisen ylämäen. Koirat eivät välittäneet mäen kiipeämisestä, niitä ennemminkin vain haittasi meidän hidas pyllerrys.

Halli oli Lillasta mielenkiintoinen ja meidän lisäksemme siellä oli vain yksi koirakko harjoittelemassa. Pidin Lillaa ensin remmissä, mutta kun sitä ei muut koirakot kiinnostaneet, otin remmin pois ja loppuajan Lilla kulkikin hallissa mukanani vapaana. Välillä se katsoi taitavan rhodesiankoiran ja Poppaliinan puuhia, mutta kääntyi takaisin puoleeni. Aluksi mentiin hallin takanurkkaan leikkimään patukalla ja vähitellen otin mukaan istu/maahan/seiso-käskyjä. Harjoiteltiin myös perusasentoon siirtymistä sekä eteentulemista (joka sujuu jo tosi hyvin). Seuraamisessa Lillalla meinasi herpaantua keskittyminen, joten otin vain muutaman pikkupätkän. Lopetin homman leikkimiseen, käytiin Lillan kanssa pihalla ja laitoin Lillan autoon. Sillä aikaa "autoin" Ninniä treenaamisessa eli katsoin seuraamista ja estehyppyjä.

Lopuksi otin Lillan vielä hetkeksi halliin ja harjoiteltiin muutama kerta matalia estehyppyjä. Lilla hoksasi jutun nopeasti ja jäi nätisti seisomaan esteen toiselle puolelle. Viimeiseksi jutuksi leikittiin lähinnä pallolla, jonka jälkeen lähdettiin takaisin kotiin.

Eilen oltiin taas LKK:n treeneissä Löytyllä. Ilma oli jälleen ankea ja ilmassa pörräsi ahnaita verenimijöitä, mutta Lillan turkki suojasi tytön hyvin sekä sadekuuroilta että ötököiden pistoksilta. Ennen treenejä kävimme Tiukun ja Ninnin kanssa metsässä lyhyellä lenkillä. Koirat olivat vapaana ja samoin poikkitieltä tullut haukkuva espanjanvesikoira. Koira haukkui ilmeisesti epävarmuuttaan, koska sitä ei kuitenkaan kiinnostanut tehdä lähempää tuttavuutta unkarilaisten kaunottarien kanssa, vaikka koira omistajineen jatkoi matkaansa meidän perässä. Tiukua ei perro kiinnostanut, Lilla sen sijaan olisi välillä halunnut mennä moikaamaan uutta tuttavuutta. Lilla totteli kuitenkin hyvin eikä mennyt toisen koiran luo.

Kentällä oli taas todella paljon porukkaa, mutta onneksi ohjaajiakin oli jopa viisi! Meidän ryhmässä oli noin kymmenen koirakkoa. Treenaaminen aloitettiin seuraamisella yksi kerrallaan ja Lillan kanssa seuraaminen meni ihan hyvin. Pätkä oli lyhyt, sisälsi yhden pysähdyksen ja kaksi täyskäännöstä, Lilla seurasi käännöksissäkin reippaasti ja tiiviisti.

Seuraavaksi otettiin luoksetulo ja seuraamispätkä, mutta kun sanoin etten osallistu luoksetuloon, en päässyt myöskään tekemään seuraamispätkää. Tämän jälkeen otettiin jälleen seuraamista. Tällä kertaa viisi koirakkoa suoritti liikkeen kerralla ja harjoituksen tarkoituksena oli opetella seisomista. Lillan kanssa ollaan onneksi tuosta seisomista jo hieman harjoiteltu, joten tämäkin juttu sujui ihan hyvin kunhan pysähdyin namin kanssa Lillan viereen.

Seisomisharjoituksen jälkeen muodostimme ympyrän ja harjoiteltiin seuraamista muiden koirakkojen välistä pujotellen. Lilla ei välittänyt muista koirakoista ja seurasi reippaasti namin perässä... Kun muut pujottelivat, Lilla oli käskyn alla perusasennossa ja piti tosi hyvin kontaktia. Palkka tuli usein ja eri käsistä.

Viimeisenä kunnon liikkeenä teimme jälleen seuraamista! Asetuimme kahdeksi riviksi, parit vastakkain. Kummaltakin puolelta lähti samanaikaisesti koirakko liikkeelle ja kohdatessa piti pysähtyä (koira perusasentoon). Lillan pylly putosi samantien nätisti maahan, välittämättä toisen koiran venkoiluista. Tämän jälkeen kouluttaja kyseli mitä haluamme läksyksi ja mitä tehdään seuraavaksi. Kuten kunnon rivitottiksessa konsanaan, kukaan ei puhunut mitään ja kouluttaja tivasi kahta kauheammin. Itse en ymmärtänyt mikä järki on ilmoittaa joka kerta vaihtuvalle ohjaajalle läksy, jota muidenkin pitää harjoitella. Fiksumpaa olisi ollut pyytää kaikkia harjoittelemaan ongelmakohtia tai opettelemaan uusia juttuja.

Tällä viikolla meillä ei muita treenejä olekaan, sekä hakutreenit että muditreenit jäävät väliin. Ensi viikolla onkin taas kolmet treenit, joista yhdet hallissa sekä mätsäri jokimaalla. Tänään Tiuku-neiti tulee taas Lahteen sulostuttamaan päiväämme.

Koitan pikaisesti päivittää viime aikojen kuulumiset, jos jaksaisin taas tämän jälkeen vähän useammin kirjoitella. Viime kirjoituksen jälkeen ollaan käyty ainakin kolmissa treeneissä ja Ninnin ja Minnan kanssa lenkillä.

Viime viikon tiistaina oltiin Löytyllä treenaamassa sateessa Kallen ryhmässä seuraamista, luoksetuloa, noutoa eteenmenoa ja paikalla oloa. Lopuksi harjoiteltiin ihan pikkuisia hyppyjä muutaman kerran. Lilla toimi sateessa hyvin, luoksetulossa meinasi iskeä paniikki ja tämän jälkeen treenaillaankin luoksetuloa vain Terhin ryhmässä ja kotimaisemissa.

Viime viikon perjantaina oltiin Terhin treeneissä Helsingissä. Sieltä saatiin läksyksi käsimerkkien häivyttämistä ja harjoiteltiin eteenistumista. Lilla pääsi toisenkin kerran kentälle ja harjoittelimme vain luoksetuloa. Lilla hätääntyy jäädessään vieraan ihmisen luo, joten Terhi jäi pitämään Lillaa ja rauhoitti kitisevän pennun määrätietoisesti. Kun Terhi näytti käsimerkin, kutsuin Lillaa. Leevillä on samaa vikaa: ihmiset on kivoja ja käskyn alle voi jäädä paikalleen rauhassa, mutta kun pitää jäädä remmissä paikalleen mamman kävellessä pois, tuleekin hätä ja itku. Kentältä lähdimme leikkien ja juuri kun Lilla kantoi patukkaa hienosti, Kiusa-mudi juoksi härkkimään Lillaa.

Treenin jälkeen käytiin lenkillä. Lilla leikki Kiusan kanssa jahtausleikkiä ja tytöt näyttivän tulevan ihan hyvin toimeen. Heti kun pysähdyttiin pellolle, huomasin, että tyttöjen tunteet alkoivat kuumenemaan ja Kiusalla paloi päreet Lilla-pentuun, joka ei antanut periksi senttiäkään. Karjaisu ei tehonnut tappeleviin tyttöihin, joten kiskaisin Kiusan perskarvoista perkeleiden saatteleman pois Lillan kimpusta. Samalla Kiusa kävi käteeni kiinni, jolloin multa meinasi puolestaan palaa päreet. Kaikki oli hetkessä ohi, viskasin Kiusan kauemmas ja kutsuin Lillan mukaani iloisella äänellä. Tämän jälkeen Marjo ja Kiusa lähtivät ja Lilla jäi leikkimään Murun ja Tiukun kanssa. Koirat leikkivät onnessaan vesipasseissa, hiekkakasoissa ja "hökkelikylässä", jossa oli pressuista tehtyjä labyrintin pätkiä huonekaluineen.

Sunnuntaina Lilla pääsi lenkille Pican, Tiukun ja Poppaliina-silkkiterrierin kanssa. Käytiin Sorvasella ja koirat pääsivät juoksentelemaan metsässä ja polskimaan vedessä. Minnan kanssa käveltiin vielä Pikku-Veskussa ennen kuin bussi tuli keräämään Minnan ja Pican kotiin. Piccasiinin blogissa lenkistä olikin jo juttua.

Tämän viikon tiistaina oltiin taas Löytyllä treenaamassa tokoa. Porukkaa kentällä oli aivan hirveästi ja meille sattunut ohjaaja vietti jokaisen koirakon luona paljon aikaa. Yhteisliikkeitä ei tehty ollenkaan, joten treenit etenivät todella hitaasti. Kun treenien alkamisesta oli kulunut 45minuuttia, pääsimme vihdoin tekemään jotain. Otimme vain pienen seuraamispätkän ja siinä oli meidän treeni, koska kieltäydyimme luoksetulon harjoittelusta. Aila ja Kaptah olivat jonon viimeisiä ja muu kenttä oli tyhjentynyt, kun kouluttaja vihdoin pääsi Kaphin luo. Treenien jälkeen kävimme vielä pikaisesti metsän puolella, että pennut saivat leikkiä.

Tänään meillä oli hakutreenit Sipurassa (päästiin treeneihin Ailan kyydillä), jossa meni kolme-neljä tuntia. Lillan sai etsiä muistaakseni neljä tai viisi maalimiestä, joiden luona oli istuttava ennen kuin namit tulivat naaman suuhun. Jokaiselta maalimieheltä kävin Lillan hakemassa itse pois. Lilla oli touhusta aivan innoissaan ja ponkaisi metsään niin kovaa kuin kintuista lähti. Eli treeni meni kaiken kaikkiaan hyvin. Treenien jälkeen lähdimme metsälenkille. Mukaan tuli sekalainen joukko koiria: neljä samanikäistä pentua (amstaffi, kelpien, mudi ja perunkarvaton), kaksi isoa aikuisia urosta, yksi malinarttu sekä tietenkin kuria ylläpitävä Fox-vanhus. Lilla oli hieman hämillään joka puolella juoksevista koirista, mutta innostui itsekin leikkimään muiden kanssa.

Ninni tuli hakemaan meidät puoli viiden aikoihin perjantaina Terhi Multamäen ohjaamiin treeneihin Helsingin Kivikkoon. Matkaan meni vajaa tunti ja ehdittiin käydä Lillan ja Tiukun kanssa lenkillä ennen treenien alkua. Lenkin jälkeen vietiin koirat autoon ja Lilla rauhoittuikin hyvin eikä huutoa kuulunut missään vaiheessa.

Ennen meitä kentälle pääsi useampi osaava koirakko, osa heistä treenasi bh-kokeeseen. Kun menin Lillan kanssa kentälle, Lilla sai ilahtuneen vastaanoton ja pääsi ihmisten löllyteltäväksi. Lilla oli tietenkin aivan innoissaan ja kiipesi uusien tuttavuuksien sykkyyn. Lilla sai kehuja hienosta kiiltävästä turkista sekä avoimesta ja reippaasta luonteestaan. Koko aika ei sentään mennyt sylittelyksi ja hellimiseksi, vaan päästiin näyttämään mitä me oikein osataan. Ensimmäiseksi taidettiin ottaa perusasentoon siirtymistä ja Lilla ottikin oikean asennon reippaasti eri suunnista. Sitten otettiin pikku pätkä seuraamista ja sain Terhiltä hyviä vinkkejä palkkaamiseen. Pidin kättä lähellä reittäni Lillan oikealla puolella ja pentu seurasi reippaasti ja malttoi pitää tassutkin maassa.

Seuraamispätkien jälkeen otettiin maahanmenoja ja istumista. Ensin näytin kuinka Lilla osaa mennä maahan ja nopeasti se tipahtikin maahan. Tämän jälkeen otettiin reipasta leikkimistä lelulla Lillaa innostaen ja käskien se aluksi maahan ja myöhemmin istumaan. Maahanmenot sujuivatkin hyvin, mutta kun pyysin Lillaa istumaan, se tarjosi maahanmenoa. Terhi jelppi asennoissa ja eleissä, joilla viestitin Lillalle maahanmenemistä, en istumista, ja lopulta tuokin homma alkoi sujua. Patukalla taistelu ei meinannut oikein, kun tytöllä ei ollut hampaita ja jäljellä olevatkin tipahtelivat leikin lomassa.

Eteenistumista ei olla vielä harjoiteltu, mutta nyt aloitettiin senkin treenaaminen. Otettiin muutama toisto ja harjoitellaan sitä enemmän rauhassa kotosalla. Sain tähänkin hyviä neuvoja ja uskon, että ensi kerralla juttu voisikin jo sujua paremmin. Lissulta saatiin lainaan pikkuinen noutokapula, jonka kantaminen oli Lillasta tosi hauskaa varsinkin, kun kaikki ihmiset ihastelivat kateellisina Lillan uutta aaretta. Kotona meillä on pari Leevin kolmekiloista noutokapulaa, joten Lillalle pitää hommata oma pienempi kapula. Kaiken mielenkiintoisen leikkimisen ja namien syömisen jälkeen otettiin käsittelyharjoituksia, jotka olivatkin Lillasta paljon tylsempiä. Hyvin se antoi katsoa, mutta ei oikein malttanut olla paikoillaan. Viimeiseksi liikkeeksi jätettiin vauhdikas luoksetulo. Terhi ymmärsi hyvin sen mistä viimeksi tappelin LKK:n kouluttajan kanssa, eli Lillan saa päästää vasta kun se on hetken nätisti ja vasta kun minä kutsun sitä. Harjoitus siis onnistui hyvin ja Lilla pinkoi luokseni ja sai lelupalkan.

Kun kaikki koirakot olivat saaneet treenattua, menimme viereiselle pellolle koirien kanssa. Lilla ensin vähän ihmetteli ympärille pölähtäneitä koiria, mutta innostui pian leikkimään. Terhin Muru-pennun kanssa Lilla sai aikaan hyvät paini- ja jahtausleikit. Pennut eivät välittäneet edes aikuisten koirien mölinöistä vaan keskittyivät peuhaamiseen. Osa porukasta lähti pois ja me jatkoimme tietä pitkin hiekkakentälle. Hiekkakentällä oli ihana hiekkakasa, jossa oli kiva kaivella, spurttailla, laskea mäkeä ja josta oli kiva suihkia hiekkaa mamman päälle. Pian oli jo niin pimeä ja kylmä, että palailimme autoille. Juttu ei kuitenkaan meinannut loppua ollenkaan (milloin koiraihmisiltä juttu loppuisikaan?) ja Lillan mielestä oli vain kiva saada lisäaikaa Murun kanssa peuhaamiseen. Kotimatkalla Lilla nukahti samantien ja itsekin olin aika poikki. Kun päästiin kotiin, kello oli lähemmäs puolta kahtatoista.

Treeneistä ei kyllä ole muuta pahaa sanottavaa kuin sijainti. Sain treeneistä rutkasti motivaatiota ja neuvoja, joten minua kyllä harmittaa hirveästi, jos ei päästäkään jatkossa treenaamaan. Mielestäni oli todella hyvä, että jokaiseen pieneen eleeseenkin annettiin palautetta, koska omia asentoja ja eleitä ei useinkaan ehdi tiedostamaan. Lisäksi treenien "kisamaisuus" on mielestäni hyvä juttu, kisatilanne on ikäänkuin ennestään tuttu sekä koiralle että ohjaajalle. Rivitottiksessa tehdään asioita kiireellä eikä kouluttajilta juurikaan saa palautetta, jos sitä ei erikseen pyydä. Nyt pitää vaan toivoa, että aikataulut eivät mene ristiin, että päästään jatkossakin Terhin treeneihin!

Eilen oltiin tosiaan koko päivä ulkona tai muuten vaan koirakavereiden kanssa ja heti kun tulin kotiin, pakkasin treenirepun ja lähdin Ninnin kyydillä Löytylle tokotreeneihin. Lilla sai nukuttua kaverini luona eikä sitä väsyttänyt autossa yhtään. Kun päästiin autosta pois, Ninnin Poppa haukkahteli, mutta Lilla ei välittänyt yhtään pienen koiran mielenilmauksista. Myös tottisrivissä saatiin vieruskaveriksi haukkuva kääpiösnautseri, mutta Lilla ei kiinnittänyt tuohonkaan mitään huomiota. Aiemmin Lilla nousi usein reisiäni vasten ja itse tulkitsin tuon jonkinlaiseksi hämmennykseksi. Nyt Lilla pysytteli maassa ja piti lähes koko ajan hyvää kontaktia. Toki se tutki ympäristöä ja katseli muita koirakkoja, mutta aina kun siltä kontaktia pyysi, se killitti silmiin vaikka kuinka kauan. Muiden suorittaessa ensimmäisiä liikkeitä, pyysin Lillan sivulle ja palkkasin sitä kontaktista. Lilla pysyi perusasennossa hirmuisen kauan ja piti kontaktia, joten pääsin palkkaamaan tyttöä usein. Pidin palkkakättä selän takana, että Lilla yhdistäisi palkan silmiin katsomiseen eikä namikäden tuijotteluun.

Ensimmäiseksi seurautettiin koiria yksitellen. Lilla meinasi vähän jätättää, mutta seurasi muuten hyvin. Matkan puolivälissä koulutusohjaaja pyysi meitä pysähtymään ja Lillan pylly putosi samantien oikealle paikalle, eli perusasentoon. Samoin täyskäännös sujui hyvin. Seuraavaksi otettiin luoksetuloa, joka meni hieman penkin alle. Lilla tuli kyllä luo tosi hyvin, ihmiset törttöilivät. Lilla vinkui ja veti perääni ja odotin hetkeä, jolloin pentu olisi ollut hetken nätisti, että olisin voinut kutsua pentua. Koulutusohjaaja kuitenkin päästi pennun luokseni ennen kuin ehdin sanoa mitään. Toisella kerralla juttu meni oikeastaan samalla tavalla, vaikka sanoin koulutusohjaajalle ettei päästä pentua ennen kuin kutsun sitä. Pääasia kuitenkin, että Lilla tuli luokseni niin nopeasti kuin mahdollista.

Kun kaikki olivat suorittaneet luoksetulot, menimme ympyrämuodostelmaan ja kaikki seurauttivat koiria samaan aikaan, eli ympyrä liikkui yhtenäisesti aluksi vastapäivään ja täyskäännöksen jälkeen myötäpäivään. Lilla yllätti minut, se kiinnostui edellä kulkevan koiran tuoksuista. Makkaran voimalla seuraaminen kyllä sujui ihan hyvin. Yhteisseuraamisen jälkeen pujottelimme vuorotellen ja Lillan ja minun vuoro oli viimeisenä. Lillalla meinasi keskitys herpaantua, jos nakki lähti liian kauaksi. Pujottelun päätteeksi koulutusohjaaja kehui seuraamista, vaikka itse en ihan tyytyväinen ollutkaan. Viimeiseksi tehtiin vielä omaan tahtiin maahanmenoja ja istumaan nousuja. Välillä Lilla vähän epäröi ja meni vain puoliksi maaten, mutta silloin kun maahanmeno sujui, Lilla heittäytyi hienosti maahan.

Tällä kertaa ryhmässä oli paljon pieniäkin koiria, joten Lillalle olisi ollut leikkiseuraa tarjolla. En kuitenkaan lähtenyt vanhalle raviradalle leikkihetkeen, koska Lilla oli saanut puuhaa ihan tarpeeksi yhdelle päivälle. Jos hyvin käy, pääsemme Ninnin kyydillä Helsinkiin tokoilemaan Terhi Multamäen mudi- ja kroaatitreeneihin. Hakuleirin järjestäjälle sekä jälki-ja pelastuskoiratoiminnan yhteyshenkilöille olen yrittänyt soitella tuloksetta. Toivottavasti päästään Lillan kanssa vielä hakuleirille, jälkiryhmään ja/tai raunioille.

Eilen oltiin taas Löytyllä treenaamassa Lillan kanssa tokoa. Ilma oli hirveä, satoi ja tuuli koko treenien ajan, mutta Lillaa ei näyttänyt haittaavan. Suoritusten välissä menin kyykkyyn ja pidin Lillaa jalkojeni välissä, että se olisi edes hieman sateelta suojassa. Treenien tunnelma oli hieman synkkä ja ohjaajakin vaati vähän outoja asioita ryhmämme tasoon nähden.

Ohjaaja painotti joka kohdassa perusasentoa. Koirat piti laittaa perusasentoon jo siinä vaiheessa, kun ohjaaja vasta kertoi mitä seuraavaksi tehdään. Ne pennut, jotka perusasennon hallitsivat eivät siinä kauaa pysyneet ja moni nuori koira oli ihan hakoteillä koko jutun kanssa. Moni kokematon omistaja toisti toistamistaan käskyjä, joita koira ei selvästikään ymmärtänyt ja sitten revittiin koiraa pannasta. Koulutusohjaaja ei puuttunut selkeästi asiaan, antoi joillekin hajanaisia neuvoja.

Ensimmäiseksi koira piti jättää istumaan ja kutsua, kun se katsoi... Tässä vissiin harjoiteltiin kontaktia, mutta aikamoiseksi sähellykseksi se meni pentujen joko lähtiessä samantien ohjaajien perään tai haahuillessa muiden koirien luo. Lilla kuului tuohon ensiksi mainittuun ryhmään enkä kokenut saavani harjoituksesta juurikaan hyötyä. Jos suoritus olisi aloitettu vielä alemmalta tasolta (joko paikalla pysymisestä tai vain kontaktista), olisi suurin osa pennuista varmaan hyötynyt liikkeestä enemmän. Seuraavaksi otettiin seuraamista pareittain niin, että parit asettuivat vastakkain ja koirakot ohittivat toisensa suorituksen aikana. Meidän parinamme oli taitava ja suuri berni, joka olisi taitojensa puolesta voinut olla edistyneempienkin ryhmässä. Lillan seuraaminen meinasi taas mennä vähän pomppimiseksi, jos namikäsi oli liian ylhäällä. Nakit kuitenkin motivoivat sitä hyvin, sitä ei juurikaan ympäristön meno kiinnostanut.

Tämän jälkeen tehtiin samalla tavalla pareittain seuraamista, niin että parin kohdatessa pysähdyttiin (ja koirat tietenkin istumaan). Lilla vähän hämmentyi kohdalle pysähtyneestä bernin järkäleestä, mutta jatkoi kuitenkin hommiaan. Seuraavaksi seurautettiin pentuja yksittäin ja yritettiin saada pentu istumaan liikkeestä. Lilla istui liikkeestä, niin että pystyin ottamaan vielä askeleen tai kaksi. Ohjaajan mielestä kaikkien oli kuitenkin käännyttävä vielä koiran eteen... Omasta mielestäni tuo on turha vartaloapu, jonka häivyttäminen pitää opetella erikseen.

Luoksetulo otettiin parien muodostaman kujan läpi. Koulutusohjaaja jäi pitämään Lillaa remmistä ja kutsuin Lillaa tule-käskyllä. Ohjaaja ei päästänyt Lillaa, koska minun olisi pitänyt innostaa tai vähintään sanoa koiran nimi... Mielestäni koiraa ei tarvitse tarpeettomasti innostaa vaan kehua ja palkata hyvästä suorituksesta sekä määrätietoisesta ja nopeasta etenemisestä. Koiran pitää myöskin olla tarkkaavainen ja toimia käskyn kuullessaan ilman nimellä kutsumista (tämä siis kisoja ajatellen). Tiesin, että Lillan ainoa päämäärä oli juosta luokseni, joten sanoin ohjaalle, että kyllä se pentu tulee ja toistin käskyn. Lilla juoksi hirmuista vauhtia luokseni, isot kehut ja ruhtinaallinen namipalkkaus. Tämä toistettiin ja Lilla tuli luokseni yhtä kovaa ja määrätietoisesti.

Seuraavaksi järjestäydyttiin ympyrämuodostelmaan ja otettiin pujottelua muiden koirakoiden lomitse. Lillaa kiinnosti ihmeen paljon ohittavat koirakot, mutta toisaalta ympyrä oli todella tiivis. Omalla vuorollamme se ei juurikaan muita koirakkoja huomioinut, mutta tuttu pomppiminen alkoi taas, jos namikäsi oli liian ylhäällä. Toiseksi viimeiseksi otettiin noutamista eli käytänössä leikkimistä ja kantamista. Lilla innostui valtavasti nähdessään motivointipatukan, pomppi patukan perään sekä jahtasi ja repi sitä. Lilla myöskin kantoi sitä, kun lähdin kävelemään, mutta kantaminen oli ennemminkin pentumaista riemua ja loikkimista. Viimeiseksi otettiin sivulle tuloa ja maahan menemistä. Lilla tuli sivulle ja heittäytyi maahan sekä kesti hyvin muutamia toistoja kyllästymättä.

Treeneissä oli positiiviset puoletkin  ja treeni olisi varmasti sopinut hyvin hieman edistyneemmille koirille. Luoksetulo muiden koirakoiden läpi on mielestäni hyvää häiriötä. Pareittain seuraamisessa saa kivaa vaihtelua ja häiriötä tavalliseen yksittäin seuraamiseen verrattuna. Toisaalta pujottelussa tai koko ryhmän seurauttaessa koiriaan, häiriötä ja hälinää ympärillä on niin paljon, ettei koira voi keskittyä tiettyyn yhteen häiriötekijään (vähän sama homma joillakin remmirähjillä koirilla, kadulla haukutaan yksittäisille koirille, mutta koiratapahtumissa kuljetaan nätisti, koska haukuttavia koiria on liikaa)

Treenien jälkeen Lilla pääsi autoon ja pyyhkeen sisälle. "Kylpytakissa" meinasikin jo heti tulla uni. Kotiovella soitin pariin otteeseen ovikelloa, mutta kukaan ei tullut avaamaan eikä Leevi haukkunut, joten ajattelin poikien olevan lenkillä. Kaivoin avaimet treenirepun pohjalta ja oven avattua vastassa oli iloinen Leevi-poika. Nähtävästi Leevi ei hauku yksinollessaan, mutta meidän ollessa kotona se ilmoittaa muulle laumalle. Samoin se haukkuu paljon enemmän, jos olen nukkumassa, vaikka joku tulisi avaimilla. Ilmeisesti se tajuaa lauman johtajan olevan taju kankaalla ja itse pitää karkoittaa mahdollinen vihollinen, kunnes mamma nousee hoitamaan tilanteen. Millekään muille äänille (muiden koirien haukku, käytävässä kulkijat, pihalta kuuluvat äänet) nuo eivät hauku. Mamman fiksu vartija, ei louskuta turhaan!

Loppuun tiivistän pikaisesti viime päivien tapahtumat. Lilla on päässyt treffaamaan Roope-toopea pariin otteeseen ja juoksuttamaan kömpelöä dobberinpentua pitkin metsiä. Painimatseissa Lilla jää alakynteen ja sen Roope saa tuntea nahoissaan, kun tyttö tulistuu. Lisäksi Lillalle tuli eripuraa naapureiden dalmisten kanssa, ensin Kira-pentu alkoi ärisemään Lillalle ja tämän jälkeen aikuinen Moona alkoi kurmuttamaan Lillaa. Pentu on päässyt myöskin käymään eläinkaupoissa, satamassa kesänpäättäjäistapahtumassa sekä kyläilemään kavereideni luona. Kaikki etuhampaat ennen maitokulmureita ovat tippuneet ja tilalle puskee hurjaa vauhtia uusia rautaisia hampaita. Jos hyvin käy, koirat pääsevät tänään treffaamaan kaverini Tinka-neitiä.

Päivä alkoi koirien kannalta tylsästi, aamupäivällä lähdimme hoitamaan asioita ja koirat pääsivät vain pissakakkalenkille. Mitään tuhoja ei oltu tehty eikä vinkumista kuulunut. Pian kotiin palattuani lähdin koirien kanssa kaverilla käymään ja koirat olivat into piukeana päästessään kaverini höykytettäväksi. Koirat intoutuivat jopa leikkimään keskenään, mutta nukahtivat pian.

Kaverilta piti mennä puolijuoksua kotiin ehtiäksemme Lillan ensimmäisiin tokotreeneihin. Lilla ihmetteli autossa koirien haukkumista, mutta olisin luullut Lillan pelkäävän enemmän kentällä haukkuvia koiria. Juuri kun olin päässyt autosta ulos, meidän takaa juoksi kiireellä koirakko. Juoksija oli Ninni, Tiuku-kroaatin omistaja, ja tuli tiedustelemaan onko pentu tosiaan mudi. Tiuku oli kotona, koska treenivuorossa oli yorkki. Suureksi ilokseni sain Ninnistä kimppakyytiläisen näillä näkymin ainakin hakuun, tokoon sekä ehkäpä jälkeenkin, mikäki Ninni itse innostuu puuhasta. Pitää koittaa ympäripuhua Ninni, koska minua kiinnostaa jälki jostain syystä enemmän kuin haku. Onneksi Kalle ohjaa hakuryhmää, saatiin "kutsu" heti torstaintreeneihin Mukkulaan.

Itse treenit menivät paremmin kuin hyvin, Lilla oli kentällä kuin vanha tekijä. Jopa itse ihmettelin Lillan tyyneyttä, sitä ei ihmeemmin naapurissa treenailevat koirat kiinnostaneet. Se oli yhtä motivoitunut kuin ennenkin jo totteli hienosti. Meidän rivissä oli seitsemän koirakkoa ja mukava naisohjaaja. Ensimmäiseksi otettiin luoksepäästävyys ja Lilla moikkasi hillitysti ohjaajaa. Seuraavaksi otettiin seuraamista. Itse olen opettanut seuraamista sivulle tulemisen avulla, eli opettaen ensin koiralle perusasennon ja siitä muutaman askeleen siirtymisiä eri suuntiin. Nyt kuitenkin otettiin vähän pidempi pätkä palkaten koira oikeasta reippaasta seuraamisesta. Lilla seurasi innolla, ei jätättänyt, mutta pomppi. Pomppiminen jäi pois, kunhan namikäden piti tarpeeksi alhaalla. Seuraavaksi otettiin seuraamispätkä istumisten kera ja Lilla hallitsi jutun loistavasti. Se istui automaattisesti (juuri tuon toisenlaisen opetustavan takia) oikeaan paikaan ja heti perään palkka ja kehut. Istumisia toistettiin noin viisi kertaa ja joka kerta Lilla hallitsi asian hyvin häiriöistä huolimatta.

Seuraamispätkien jälkeen harjoiteltiin maahanmenoa. Ensin olin kyykyssä ja Lilla istui kun pyysin sitä menemään maahan.  Lilla meni reippaasti maahan, mutta kun ohjaaja kysyi osaako pentu mennä maahan muista asennoista pyysin Lillaa nousemaan ja nousin itsekin seisomaan. Kun Lilla seisoi ja otti kontaktin, sanoin maahan-käskyn ja Lilla lähes heittäytyi maahan. Taas isot kehut ja palkka. Toiseksi viimeinen liike oli luoksetulo, jossa ohjaaja jää pitämään koiraa ja omistaja menee kentän toiselle laidalle. Lillan mielestä ohjaajan käsiin jääminen oli inhottavaa ja pentu koitti venkoilla itseään vapaaksi. Lillan vauhdikas luoksetulo nauratti muita koirakkoja, toinen kun oli niin tosissaan ja riemuissaan päästessään vihdoin takaisin mamman luo. Toisella kertaa Lilla venkoili vielä kovemmin, joten kutsuin pentua vasta, kun se oli aloillaan. Taas luoksetulo oli yhtä vauhdikas ja pentu oli riemuissaan päästessään luokseni. Ensimmäisellä kerralla olin kyykyssä ja innostin Lillaa hieman, toisella kerralla seisoin ja kutsuin Lillaa nimellä sekä tule-käskyllä, kummallakin kerralla Lilla toimi yhtä hienosti. Viimeisenä liikkeenä oli pujottelu. Ryhmäläiset asettuivat ympyrän muotoon ja jokainen pujotteli vuorotellen. Lillaa kiinnosti jotkut ohimenevät koirat, mutta tuli takaisin jalkojeni juureen pyynnöstä. Omalla vuorollamme Lillaa ei kiinnostanut muut koirat ollenkaan, pentu seurasi nätisti, jos nakin perään pomppimista ei oteta huomioon.

Treenien jälkeen pennuilla on vanha ravirata käytössä leikkejä varten, mutta paikalla oli kaksi dopperia ja sakemanni, kaikki aikuiskokoaan hipovia nuorukaisia, joten päätin jättää leikkituokiot seuraaville kerroille. Kotimatkalla Lilla oli ihan väsy (ja on itseasiassa vieläkin) ja bongasin kuonosta pikkuisen punkin. Leeviltäkin löytyi kaulasta suurempi punkki, joten kaivoin taas punkinpoistotavarat esille. Leevin punkki irtosi helposti, mutta Lillan tiheä kuonokarva vaiketutti pikkuisen punkin poistamista. Myös puhdistusaineen haju oli Lillasta inhottava, mutta hyvin Lilla pysyi paikallaan huomattuaan, ettei se pääse rimpuilemalla pois. Koko kesänä ei koiriin ole tarttunut punkkeja, joten nyt arvon laitanko koirien niskaan punkkimyrkyt vai en... Taitaa jäädä ensi kesään, mikäli punkkeja ei enää koiriin tartu. Jos niitä ilmestyy samaan tahtiin kuin viime päivinä, saavat koirat punkkimyrkyt.