Eilinen päivä meni suht' rauhaisissa merkeissä. Kerran Leevi ärähti Lillalle, kun pikkuinen tutki jotain lattialle pudonnutta sipulinkuorta. Leevin mielestä kaikki lattioilla oleva on sen omaisuutta...  Nyt on lattiat siistinä, ettei tule turhia ärahdyksiä. Muuten koirat tulevat juttuun ihan hyvin. Lilla arastelee edelleen Leeviä, mikä on mielestä hyvä juttu; Leevi saa tottua uuteen tulokkaaseen omaan tahtiin ja huomaa, etti tuosta ole mitään vaaraa. Silloin tällöin Leevi käy haistamassa Lillaa ja Lilla uskaltaa jo tutkia kotia ja liikkua täällä Leevistä huolimatta.

Aamulla käytiin Lillan kanssa riekkumassa pellolla ja piiloiteltiin nameja ruohikkoon. Nuuskutus vaan kävi, kun toinen etsi sapuskaa. Viereisen pellon rakennusmeteli ja lastentarhan äänet pysäyttivät tytön välillä ihmettelemään, mutta eivät ne kauempaa jaksaneet kiinnostaa. Leevin kanssa kävin aamulenkin lomassa tokoa ja jälkeä. Tänään tuli myös Kennelrehun auto tuomaan linja-autoasemalle Leeville barf-sapuskat ja Lilla pääsi mukaan hakureissulle. Automatka meni hyvin ja jonossa meinasi iskeä pieni tylsyys, mutta hyvin jaksoi tyttö odotella ja ottaa vastaan ihailuja. Taisi tyttö hurmata myös iskän, jolla oli ensin hiukka tympeä asenne. Ekaa kertaa arvattiin suoraan oikea rotu, mutta nainen oli itsekin unkarilaisten rotujen parista. Yleisin kysymys on "minkä rotuinen tää on?", mutta on Lillaa jo keritty luulla belggariksi ja kissaksikin. Myös vertaus pieneen päkäpäähän tehtiin tänään, tuollahan on sileä naama ja kihara päälaki. Harva näyttää loppujen lopuksi tietävän mudia rotuna ollenkaan.

Kennerehun jälkeen mentiin kyläilemään ja pakkaamaan kanansiivet. Lillalla ei ainakaan vielä vaikuta olevan hirveää hinkua tutkia uusia paikkoja, se enneminkin katsoo ensin mikä on homman nimi ja sitten tutkii paikat rauhassa. Leevi taas ei mieti hetkeäkään ja tutkii todella reippaaseen tahtiin jokaisen uuden nurkan. Lilla näki myös kissan, Hemuli ei näyttänyt kauheasti välittävän pennusta ja Lillalakin painoi uni jo silmää. Tämän jälkeen piti vielä käydä äitiä moikkaamassa synttäreiden kunniaksi. Lilla viihtyi pihalla hirmuisen hyvin, tutki puskia, kaivoi ja totta kai osoitti kiinnostusta kukkaistutuksia kohtaan. Pikku Andersson. Pikkuinen sai myös kunnon spurtteja ja näytti kuinka kovaa pieni mudi vauva osaakaan juosta, kun harjoiteltiin luoksetuloa. Lilla kiisi kuin pikkuinen luoti, lähinnä koominen näky kun toinen on kumminkin tuollainen musta pieni pallero. Myös istumista ja ei-käskyä ollaan harjoiteltu, mutta eipä tässä vielä kiire ole. Nimeään Lilla ei vielä täysin hallitse, koska minä käytän enemmän hellittelynimiä (tiiti, "tiitiäinen, tuutiainen, mamman pikku puutiainen" ja muuta yhtä fiksua. Titi/didi-tyyppiset nimet tulevat Kilvan kennelin videoista, jossa Lillan huomio kiinnitetään tuollaisilla yksinkertaisilla tavusarjoilla). Tiitiäinen hurmasi myös naapuruston ja sain äidiltäni kehuja rodun valinnasta "Ai niinkö pieni siitä jää, ihanaa! Voi kun se on suloinen, tää olikin hyvä synttärilahja mulle". Mulla kun on toi 40-kiloinen mörssäri ja veljelläni vielä suurempi, nuorempi ja villimpi dopperiuros, on mutsin reaktio ihan ymmärretävä.

Kotona maittoi uni, koko sakki nukkui pitkät päiväunet. Ihmisillä riitti unta lähes kolmeksi tunniksi (!) , mutta koirat nauttivat unista vielä pidempään. Myös ruoka upposi hyvin. Lilla on saanut maistella Leevin ruokia pikkusia määriä nappulan seassa. Tähän mennessä on mennyt raejuustoa, lohta, kanaa ja lohiöljyä. Illemmalla käytiin toista kertaa kummankin koiran kanssa ulkona (tähän menessä olen käyttänyt kumpaakin erikseen, kun ulkoilun ja tekemisen tarpeet ovat noilla niin erilaiset ja Lilla on vapautuneempi ilman Leeviä). Lilla oli taas koko reissun vapaana ja Leeviä olisi leikittänyt ihan kamalasti. Lillaa lähinnä hirvitti toisen pomppimiset, joten käskin Leevin rauhoittumaan ja jatkamaan matkaa. Niityllä oli harvinaisen paljon ihmisiä, frisbeegolfaajia sekä kuumailmapalloporukkaa. Lilla seurasi tapansa mukaan hyvin mukana, eikä juuri välittänyt ihmisistä.

Lilla vaikuttaakin ihan liian kiltiltä pennulta, kauhulla odotan milloin ja millainen riiviö siitä kuoriutuu. Tiitiäinen ei ole kertaakaan tehnyt sisälle pissoja tai kakkoja, se ei juuri käytä hampaitaan (tai jos käyttää niin lopettaa huomautuksesta), seuraa ulkona (niin remmissä kuin vapaanakin) välittämättä sen kummemmin ihmisistä, autoista, pyöristä tai koirista. Sisällä se lähinnä nukkuu, kun ulkona on ensin purettu energiaa. Maailman paras asia tuntuu olevan Lillan luo kyykistyminen ja sen helliminen tai leikittäminen. Yöt nukutaan sikeästi sängyn alla ja unia jatketaan, vaikka minä nousen aamutoimia tekemään. Muutaman kiltin ja pienen koiran Lilla on ohimenen tavannut, mutta tyttö arasteli ja pysyi jalkojeni suojissa. Lilla ei kyllä ole mitenkään hysteerinen, vaan pystyy esimerkiksi keskittymään, jos sille jotain puhuu tai kutsuu jatkamaan matkaa. Leevi oli täysi vastakohta pentuna, mutta onneksi siitä on aikuisena tullut oikea mamman mussu. Pitää nyt nauttia näistä ajoista, ties millainen kauhukakara tuosta vielä kuorituu.