Eilen otettiin Lilla ekaa kertaa mukaan pyöräilemään ja tyttö tuntui olevan ihan luonnonlahjakkuus. Yleisen turvallisuuden takia Leevi juoksee mun kanssa lyhyellä remmillä ja kuonopannassa, mutta Lillasta on tarkoitus opettaa bikejoringkoira. Bikejoringissa, eli koirapyöräilyssä, koira juoksee vetovaljaissa vetäen pyörää.

Lilla sai totutella pyörien läsnäoloon sen aikaa, että päästiin asfalttiteiltä pois ja saatiin koirat lämmiteltyä. Me mentiin Leevin kanssa himpun verran Kallen ja Lillan edessä niin, että Lillalla pysyi koko ajan pieni veto yllä. Tarkoituksena olisi opettaa Lilla juoksemaan mun pyörän edessä, mutta ensimmäiset treenit on hyvä mennä tällä tavalla;  Lillalla on suurempi tarve tulla mun ja Leevin luo, jolloin loikkiminen pyöräilijää vastaan vähenee ja tasainen veto helpottuu, kun edellä menee juoksua motivoiva voima. Lisäksi Leevi on mulla paremmin hanskassa kuin Kallella ja tiedän muutenkin Leevin aivotukset, joten mun on helpompi pyöräillä sen kanssa.

Todella pienten alkuvaikeuksien homma alkoi sujua hienosti. Me keskityttiin vain nätisti juoksemiseen, mistään kuntotreenistä tai ohitusharjoituksista ei ollut kyse. Aluksi Lilla pyrki mun luokse tai yritti mennä haistelemaan penkkaa, mutta kun pidettiin tahti sopivan reippaana ja tarpeen mukaan kiellettiin väärästä toiminnasta, Lilla tajusi nopeasti mistä kehuja saa. Kun Lillalta meni alkuhämmennys ohi, se näytti todella nauttivan juoksemisesta ja vetämisestä. Se juoksi tismalleen pyörän edessä määrätietoisesti ja tasaisesti. Leevi juoksi kuin vanha tekijä näyttäen Lillalle hienoa esimerkkiä. Lepakon kanssa on kiva pyöräillä, koska se juoksee rauhallisesti ja varmasti, vaikka itse tyrisin pyörällä ja se osaa ennakoida mihin suuntaan ollaan milloinkin menossa. Ainoa ongelma on muiden koirien ohittaminen, jolloin yleensä pysähdyn, mikäli koira on lähellä. Kadun toisella puolella olevia koiria se ei juurikaan noteeraa tai kiihkoile paikoilla ollessaan, joten tästäkään ei muodostu ylitsepääsemätöntä ongelmaa.

Itsellekin jäi hyvä mieli treenin jälkeen ja heti seuraavana päivänä teki mieli lähteä uudestaan. Pakko kuitenkin hillitä omia treenihaluja, ettei koiran innostus tekemiseen kärsisi. Mulla on ollut koko alkuvuosi todella laiskaa treeniaikaa, kun treeniryhmät jäivät tauoille ja halli sulkeutui kesäksi. Työvuorot sotkevat vähäisetkin mahdollisuudet treenaamiseen ja itsekseen harjoittelu meinaa mulla jäädä aina "huomiseen". Nyt olen kuitenkin saanut vähän intoa takaisin, kun muut stressin aiheet ovat jääneet taka-alalle. Mua ihan hävettää kuinka vähän Lilla osaa vuoden ikäiseksi, Leevi osasi saman ikäisenä enemmän. Tuntuu, että Lillan potentiaali menee ihan hukkaan. Onneksi meillä on koko loppuelämä aikaa treenata ja ainakin Lilla tykkää harrastaa mun kanssa laidasta laitaan.