Me lähdettiin Lillan kanssa perjantaina pikavisiitille Kuopioon ja Siilinjärvelle. Siilissä majoituttiin veljeni luokse ja Lilla sai nujuta illan veljen poikien kanssa. Etenkin nuorempi veljeksistä puuhasi Lillan kanssa innoissaan ja pisti pystyyn kunnon shown. Monta kertaa illassa kuului salaperäinen "Me tehdään Lillan kanssa juttuja!"-huuto ja kerran kaksikko löytyi eteisestä vastakkain istumasta korttia pelaamasta. Poikien mentyä nukkumaan itsekin nukahdin hetkeksi sohvalle ja leikkimisestä väsähtänyt Lilla oli kiivennyt jalkojeni taakse nukkumaan. Oli muuten ihanan lämmin paikka nukkua viltin ja Lillan alla takan ääressä.

Yöllä valvoin kahteen asti veljeni kanssa jutellen ja loppujen lopuksi sammuttiin leffaa katsoessa. Aamulla heräsin lasten leikkimiseen enkä enää saanut unta, joten lähdin silmät sikkurassa katsomaan lastenohjelmia poikien kanssa. Lilla ei ollut yhtään niin väsynyt kuin minä ja olisi mieluusti mennyt mukaan poikien painileikkeihinkin. Suunnittelin tekeväni aamulla pidemmän lenkin Lillan kanssa ja käyväni katsomassa naapurin lehmiä, mutta koko aamun satoi niin paljon, että Lilla sai tyytyä pihalla juoksentelemiseen.

Keskipäivällä lähdettiin siskon luokse ja Lilla sai odottaa kahvittelun ajan autossa. Siskoni vuoden vanha tyttö oli aivan ihana päivänpaiste, tyttö kikatteli ja jutteli koko ajan. Näin myös ekaa kertaa hurmaavan bordercollieuroksen Jamesin, jonka kanssa Lilla pääsi leikkimään pihalla. Kaksikko leikki ihmeen rauhallisesti, mutta jossain vaiheessa Lilla sai kunnon spurtin ja juoksi pihaa ympäri ties kuinka monta kertaa. James pinkoi minkä jaloistaan pääsi ja haukkui ilmiselvästi "Lilla, ei nuin kovvoo!". Lilla sai tutustua myös Elvis-landseeriin, joka oli  Lillan mielestä vähän liian iso ja tuttavallinen tapaus. Leikkihetken jälkeen myös minä olin ihan kuran peitossa puhumattakaan litimäristä koirista. Paluumatkalla tytölle sitten maittoikin uni. Kotona Leeviä kiinnosti minua ja Lillaa enemmän herkullisen tuoksuiset tuliaiset. Leevi sai suuren, lihaisan luun, jonka se kuljetti kuola valuen nopeasti omalle paikalleen. Saatiin lisäksi maksaa ja sydäntä, jotka saavat odottavat seuraavaa ruoka-aikaa. Leevi on voinut tosi hyvin sitten viimeisen blogin päivityksen ja saanut lihaa luidensa ympärille. Ollaan käyty myös juoksemassa ja pyöräilemässä. Juoksulenkillä koirat meinaavat kuolla tylsyyteen mun tahdissa, mutta pyöräilessä vinkumisesta ei meinaa tulla loppua (en lähde liikkelle ennen kuin koirat ovat hiljaa). Mun vastuulle jääkin lähinnä pyörän pystyssä pitäminen, koirat kyllä pitävät huolen vauhdin ylläpitämisestä.