Eilen käytiin koirien kanssa Tiilijärvellä uimassa. Uimapaikka oli metsän rannassa, eli koiria pystyi pitämään vapaana ja juoksuttamaan pitkin rinteitä. Viereisellä poukamalla oli labbista muistuttava koira uimassa, jota kumpikaan koira ei oikein noteerannut, uiminen ja peuhaaminen oli ilmeisesti kivempaa. Lilla on tähän mennessä suhtautunut ennakkoluulottomasti veteen, jo hakureissulla se kävi kahlaamassa ja pulahti pikauinnille.Eilen se ui ekaa kertaa kunnolla, kun minä kahlailin syvemmälle. Tyttö polski tomerana perääni, vaikka vesiroiskeet vähän heikensivät näkyvyyttä. Lilla ui toisenkin kerran, jonka jälkeen tyttö pääsi lämmittelemään pyyhkeen sisälle. Leevin kanssa käytiin useaan otteeseen uimassa pidempiä matkoja ja Leevi sai vetää minut rantaan joko narusta vetäen tai niin että pidin itse kiinni Leevin takaosasta. Lilla koitti pelastaa Leeviä hukkumiskuolemalta vetämällä Leeviä hännästä. Leevi ei kummemmin huomioinut Lillaa, vaan keskittyin kivien sukeltamiseen rantavedestä.

Kun ilta viileni kävimme Renkomäessä hiekkakuopalla juoksuttamassa Leeviä. Lilla oli myös mukana, mutta lähinnä oli puuhasi omiaan, oleili jaloissa tai juoksi välillä muutamia metrejä Leevin perässä. Tämän jälkeen kävimme vuokraamassa leffan, Leevi odotti autossa ja Lilla pääsi mukaan vuokraamoon. Leevi oli jo hieman poikki tässä vaiheessa eikä uuden paikan tutkiminen kauheasti innostanut. Karkkien tuoksu veti herkkuttelijaa puoleensa ja kassalla kiinnostavin asia oli avoin karkkipussi.

Tänä aamuna Leevi koitti leikkiä "jalkaleikkiä" Lillan kanssa. Leikkiä leikitään suhteellisen rauhallisessa mielentilassa, joko maassa makoillen tai paikalla seisoen nirputtaen ja ottaen toisen koiran jalkaa hellästi suuhun. Jokainen koira on tähän mennessä ollut kummissaan Leevin mielestä ihanasta leikistä ja varsinkin pennuilla on aina kauhistunut ilme. Lilla ei ollut poikkeus, se katsoi järkyttyneenä vuoroin omaa Leevin suussa olevaa jalkaansa ja vuoroin järkyttyneenä muualle. Lilla oli ilmeisesti varma, että nyt menee hyvä koipi Leeville aamiaiseksi. Kun Leevi ei saanut Lillaa innostumaan herkästä leikistään, pariskunta kävi nukkumaan päät vastakkain mun jalkoihin.

Päivällä lähdettiin Lillan ja Kallen kanssa kyläilemään. Lilla näki ensimmäistä kertaa elämässään kauniin collienartun, Taran. Tara ei ole hirveästi muiden koirien kanssa ollut, mutta suhtautui tapansa mukaan Lillaan tosi nätisti ja rauhallisesti. Suurimman osan ajasta Tara antoi Lillan puuhailla itsekseen puutarhassa, syödä Taran luut ja leikkiä Taran leluilla. Ensin Lillaa kyllä jänskätti ja tarkkaili tilanetta jalkoni alta. Loppujen lopuksi tytöt vetivät rundia takapihalla ja Lillan meno kävi Taran mielestä liiankin rajuksi. Sisällä Lilla innostui riehumaan kunnolla Gorillan (iso pehmolelu) kanssa. Taralle oli selvästikin liikaa, kun Lilla astui vahingossa Taran rakkaimman vinkulelun päälle. Tara juoksi äkkiä katsomaan, että vinkulelu on kunnossa ja poistui taas äkkiä Lillan tieltä. Tara oleili liikuttavan alistuneen ja järkyttyneen näköisenä sohvan jalkopäässä, sen naamasta näki, että pennun painileikki Gorillan kanssa kävi hermoille. Lilla oli kyllä tyytyväinen, se pieksi Gorillan 6-0 ja automatkalla neiti nukahti heti. Lilla muuten osaa jo matkustaa auton takapenkillä hyvin, enää harvoin Lilla pyrkii etupenkille ihmisten luo.

Kotiin palatessa nähtiin vielä naapuria (Lillalle täysin vieras) pihassa, jonka kanssa Lilla innostui leikkimään vetoleikkiä. Itse jäin juttelemaan naapurin kanssa, koirista tottakai, koska hänkin omistaa sakemannin. Kalle otti Lillan sisälle ja päästi Leevin ulos. Leevi oli tietysti innoissaan, kun pääsi ulos juttelemaan... Kotona Lilla oli ihan hirveän hellyydenkipeä Leeviä kohtaan, ilmiselvästi pari oli ollut aivan liian kauan erossa. Lilla käpertyi aina vaan uudestaan Leevin viereen, mutta Leevin mielestä Lilla oli turhankin tuttavallinen. Leevi vaihtoi muutaman kerran paikkaa ja Lilla tuli aina vain perässä. Aina kun Lilla oli saanut mukavan asennon Leevin viekusta, Leevi ahdistui ja siirtyi. Lillan ilme oli sydäntä särkevä, toinen katsoi ihan surkeana Leevin perään, joka ei lämmennyt pienen lähentelyille. Nyt Lilla kuitenkin rauhottui nukkumaan sohvan viereen, on vissiin ollut sen verran tapahtumarikas päivä, että tyttöä nukuttaa vaikkei sussua saatukaan kainaloon.

Tänään sain myös tietää, että Lillan veli (juuri se hurmaava yksilö, jonka olisin itselleni halunnut, jos minulla ei Leeviä olisi) muuttaa ihan lähelle meitä. Kohta pääsee sisarukset treffaamaan! Tämän lisäksi iskä lupas väsätä portin keittiön ja olkkarin väliin, niin päästää treenaamaan yksinoloa kunnolla.