Päivä alkoi tänään reissulla kotieläinpuistoon Lillan kanssa. Tyttö suhtautui rauhallisesti eläimiin ja kipitti remmisäkin ihmisistä välittämättä. Yli-Marolan kotieläinpuistossa on minipossu, kaksi tavallista possua, kanoja, monta pupua, kolme lammasta, kolme vuohta, kaksi karitsaa, lehmä, kaksi kissaa, heppa sekä sisätiloissa jyrsijöitä ja lintuja. Näiden lisäksi puistossa on tietysti paljon lapsia vaunuineen ja rattaineen, joten Lilla sai tutustua moneen uuteen asiaan. Tiiti sai haistella lammasta ihan läheltä, mutta heppa oli vähän pelottava hörähdyksineen.Myös koiranpennusta ihastuneet lapsijoukot olivat hieman ahdistavia ja saivat pennun tulemaan jalkoihin suojaan.

Kotiin päin mennessä pihalla olivat naapurin dalmikset, Moona 2v ja Kira 12vk. Jäätiin Lillan kanssa siihen seurustelemaan ja suurimman osan ajasta Lilla oli mun takana lepäilemässä tai tuli hakemaan suojaa, jos pilkkukoirat innostuivat liikaa. Titskä innostui kuitenkin leikkimään Kiran kanssa niin painia kuin vetoleikkiäkin.Tytöstä löytyi myös tulisuutta, kun Kiran lähestymisyritykset kävivät hermoille. Kotona Lilla sai ruoan ja pahvirullan, jonne oli piilotettu purutikku.Tämän jälkeen lähdin Leevin kanssa aamulenkille ja myös Leevi sai käydä rakastamassaan kotieläinpuistossa pikaisesti. Pellolle jäätiin Leevin kanssa vain hellimään, kun keskipäivän aurinko alkoi lämmittää jo liikaakin.

Leevi on muuten päättänyt, että Lillan vesikuppi on paras mahdollinen ja omasta kiposta juodaan vain tilapäisessä mielenhäiriössä. Lilla puolestaan tykkää maata Leevin paikalla, isolla petauspatjalla (n. 100 x 100 x 20cm). Onneksi Leevi ei näin kuumilla ilmoilla hirveästi pedillään viihdy ja toisaalta meillä on kahdelle koiralle yhteensä kuusi petiä...

Lilla näytti tänään jo hieman riiviöpuoltaan ja hirveästi teki mieli leikkiä Leevinkin kanssa pihalla. Uskallus katosi siinä vaiheessa, kun Leevi huomasi pienen lähestymisen. Pienen mudin spurtit ovat koomista katseltavaa, kun peräpää ja häntä muodostavat pallon ja penska kiitää eteenpäin korvat luimussa. Lisäksi Lilla on keksinyt, että kun oikein riemastuttaa, on kiva pomppia jalkoja vasten ja näykkiä housuja/käsiä. Nopeasti se kyllä lopettaa kun tiukasti sanoo. Nyt Lilla uskaltaa jo liikkua kotona hyvin ja seuraa jokapaikkaan kunnon perskärpäsenä. Väsy ei meinannut tulla millään vaan joka kerta piti kipittää mukaan, jos sattui jäämään yksin huoneeseen. Imuri oli kummallinen kapistus, jota uskallettiin tutkia sen ollessa pois päältä, mutta päällä olevan imurin suutinta piti luikkia karkuun, jos se sattui tulemaan liian lähelle.

Illalla käytiin vielä porukalla pellolla ja Leevi sai seuraamiskuvioihin hyvää häiriotä pyöräilijöistä sekä Kallesta ja Lillasta. Palkkana oli iki-ihana ja risa narupallo, jonka perässä poitsu sai juosta kunnolla. Vähän ajan päästä Leevi rauhoittui narskuttelemaan narupalloa ja Lilla hölmöili nurmikolla jalkojeni välissä. Kun jatkettiin matkaa, Lilla pomppi ja juoksenteli reippaasti Leevinkin perässä, mutta Leeviä ei juuri kiinnostanut. Pihalla oli tuttua porukkaa, jotka Leevi tervehti innoissaan. Päästin myös Lillan maahan, kunhan Leevi oli juoksennellut tervehdyskierroksensa. Lilla tervehti ne ihmiset, jotka kiinnittivät siihen huomiota ja tuli luokseni aina kutsusta, jos pentu meinasi eksyä liian lähelle parkkista. Kotona Lilla painui lähes suoraan makkariin nukkumaan, vaikka muut jäivätkin olohuoneeseen. Ihan hyvä vaan huomata, ettei tuo ole liian läheisriippuvainen.