Tänä aamuna Leevi on osannut todenteolla sekä ihastuttaa ja varsinkin vihastuttaa. Aamulla lähdettiin koirien kanssa yhteiselle aamulenkille ja pellolla päästin myös Leevin vapaaksi. Pian Leevi päätti alkaa leikki astetta rajummin Lillan kanssa ja jyräsi pennun ärinän kera. Kun Leevi teki saman toiseen kertaan, nappasin pojan perseestä kiinni ja ärähdin Leeville. Leevi ärähti takaisin ja tarttui käteeni, ja tuollaista käytöstä en Leeviltä katsele hetkeäkään. Ei se kovinkaan kovaan käteeni tarttunut (ei siis purrut, otti käteni suuhunsa), mutta tarpeeksi lujaa kumminkin. Koira lensi sen siliän tien maahan ja sai hetken kuunnella perkelettä. Kohta tämän jälkeen Leevi lähti jahtaamaan variksia (ei ole ikinä ennen tehnyt tuota temppua) ja kaikki käskyt kaikuivat kuuroille korville. Kun koira kaartoi takaisin lähelleni, lähti Lilla mukaan Leevin juoksenteluun eikä Leevi edelleenkään kuunnelut mitään vaan jatkoi laukkakierrostaan. Tässä vaiheessa näin jo todella punaista ja pahaksi onnekseen Leevi juoksi aivan vierestäni ja tarrasin koiraan kiinni. Ekalla kerralla meni vissiin perille, ettei minulle kannata äristä takaisin, koska poitsu oli aivan hipihiljaa. Tällä kertaa Leevi kuunteli polvieni alla vielä pidempään rähinää siitä, ketä täällä totellaan. Leevin perseilyt loppuivat tähän ja kummasti korvat avautuivat. Leevi sai vielä harjoitella tottelemista maahan-istu-seiso-sarjoilla sekä seuraamisella. Keskittyminen pysyi tiukasti minussa eikä ympärillä pomppiva ja juokseneleva Lilla saanut Leeviltä vilkaisuakaan. Loppumatkan poitsu kipitti kiltisti vierelläni, vaikkei käskyn alla ollutkaan. Eipä ole Leeviä pitkään aikaan tarvinnut pyöräytellä vastaavista asioista...

Kun päästiin kotiin ja koirat olivat rauhoittumassa päikkäreille, Lilla olikin hakenut minun kengän natusteltavakseen. Lilla uskoi "ei"-käskyä hetken, mutta kengän nuoleskelu ja vaimea natustelu jatkuivat vähän ajan päästä kuin varkain. Pyysin Leeviä tuomaan kengän minulle. Leevi tuli ilman kenkään luokseni, ihan kuin varmistaen mitä pitikään tehdä. Toistin Leeville "missä Lilla?" ja Leevi käveli Lillan luo ja perille päästyään katsoi minua kysyvästi. Kun Leevi äkkäsi kengän, kannustin Leeviä "Hyvä Leevi, tuo mammalle!" ja pian edessä olikin Leevi ja musta lenkkari. Leevi sai ruhtinaalliset kehut ja keittiöstä namin, sillä Leeville ei varsinaisesti ole opetettu vastaavaa. Se osaa mennä tiettyjen ihmisten luo, joiden nimet se tuntee (iskä, äiskä, kalle, mamma ym) ja se tuntee myös tiettyjä esineitä, lähinnä omia lelujaan, nimeltä. Uuden pennun nimeä Leeville ei ole kuitenkaan opetettu, samoin "kenkä" on Leeville vieras sana, joten Leevi käytti hienosti aivojaan miettiessä mitä mamma oikein meinaa.