Muutamat ihmiset ovat pyytäneet minua kertomaan tarkemmin makkararuudusta sekä jäljestämisestä. Asia onkin sen verran laaja, että kirjoitan näillä näkymin ainakin pari tekstiä ja suosittelen asiasta kiinnostuneita tutustumaan alan kirjallisuuteen, erilaisiin jälkiin (suojelu-, veri-pelto- tai metsäjälki ja näiden koesääntöihin) ja menemään ohjattuihin harjoituksiin. Treeneissä osaavat ohjaajat pystyvät neuvomaan parhaiten nähdessään koiran työskentelemässä. Vaikka jälkiä tekisi yksin, omaksi iloksi, on hyvä välillä ajaa toisen ihmisen tallaama jälki.

Jäljestys on koiralle luontaista tekemistä, jota se käyttäisi luonnossa mm. ravinnon hankkimiseen. Jälkikoe on pk-lajeista suosituimpia ja jälki eroaa muista lajeista mm. siinä, että koiralle luovutetaan johto eikä ihminen ole kontrolloimassa koiran tekemisiä, näyttämässä mallia, palkkaamassa tai rankaisemassa. Ihmisen pitää asettautua passiiviseen rooliin ja luottaa koiran nenätyöskentelyyn. Motivointi jäljenajamiseen voi tapahtua monen eri vietin avulla, koiraa voidaan motivoida tutun henkilön, lelun tai ruoan avulla. Itse keskityn ruoalla motivointiin ja Mika Myyryn opit ovat tietojeni taustalla.

Jotkut aloittavat jälkiharjoittelun suoraan tallaamalla lyhyitä matkoja, mutta itse aloitan harjoitukset makkararuuduilla. Makkararuudun koko määräytyy koiran koon mukaan: puolitoista koiraa ruudun joka sivulta (esim. Lillan ruutu n. 90cm x 90cm, mutta ei tässä puuhassa mittaa tarvita, vaan mennään silmämääräisesti) ja paras aloitusmaaperä on lyhyehkö ruoho. Jos ruudun hahmottaminen on aluksi vaikeaa, voi ruudun kulmiin laittaa pienet kivet itselleen merkiksi. Alue tallataan niin, että jokainen kohta ”rikkoutuu” ja tämän jälkeen tallotulle alueelle ripotellaan nameja, niin etteivät namit lentele ruudun rajojen ulkopuolelle. Tämän jälkeen ruudun annetaan vanheta hetki.

Rikotun maan hajusta pitäisi koiralle tulla ensisijainen haju ja namien hajusta vasta toissijainen (koiran pitää jäljestää rikotun maan perusteella, ei namien). Namien hajusta saadaan toissijainen haju käyttämällä rikottua maata miedommin tuoksuvia nameja, kuten nappuloita. Nirsolle koiralle voi käyttää miedosti tuoksuvia lihoja tai elimiä ja kypsentää ne miedolla lämmöllä, jos koiran maha ei kestä niitä raakana.

Kun ruutu on vanhentunut hetken, päästetään koira ruudulle valitun käskysanan kanssa. Koiralle voi jopa näyttää makupalaa, jos se tuntuu olevan hieman hukassa homman kanssa. Tämän jälkeen koiran annetaan työskennellä itsenäisesti, eli omistajan ohjailuja, kieltoja tai muita höpinöitä ei tarvita. Koiralle tulisi antaa kolme mahdollisuutta pysyä ruudussa: jos koira lähtee harhailemaan ruudusta pois, se ohjataan kolmesti ruutuun takaisin, mutta jos koira lähtee neljännen kerran, harjoitus päättyy ja koira viedään neutraalisti sisälle/autoon. Jos koira puolestaan työskentelee hyvin, nuuskuttaa ruudussa ja valitsee ruudun sisäpuolella pysymisen (haistaa ruudun rajojen ulkopuolelle, mutta kääntyy takaisin ruutuun), harjoitus lopetetaan vetämällä koira pois ruudusta. Koiraa ei tarvitse kiitellä ylimalkaisesti, leikkiä tai palkata muuten, vaan lähteä ruudulta pois lenkille/treenaamaan/leikkimään.

Kun koira selvästi ymmärtää makkararuudun idean, pysyy reunojen sisäpuolella eikä välitä häiriötekijöistä (toki se voi huomata ne, mutta jatkaa tämän jälkeen työskentelyä), on koiran kanssa mahdollista siirtyä jäljen tekemiseen. Tässä asiassa ei kuitenkaan kannata kiirehtiä! Koira oppii jäljestämisen perusteet juuri ruudussa, joten turha kiirehtiminen jäljelle tekee koiran työskentelystä epävarmempaa. Kun koira työskentelee innolla, ahkerasti, keskittyen ja keskeytyksettä eikä tarvitse muistuttamista/kehotuksia, voidaan koiralle esitellä jälki. Tästä lisää myöhemmin :)

Toivottavasti kirjoituksestani on hyötyä ja lisäkysymyksiä saa toki esittää. Reippaasti vain makkararuutua tekemään, ei se ole niin vaikeaa kuin miltä sain sen kuulostamaan. Koira saa mieleistä tekemistä, mahdollisuuden käyttää nenäänsä ja aivojaan sekä purkaa energiaa. Onnea ekoille makkararuututreeneille!