Eilen Lilla pääsi jälleen tutustumaan kaupungin keskustaan.
Rekoista ja muista autoista kuuluva meteli tai muu häly ei juuri tyttöä
hätkäyttänyt. Kaupan edessä odottelu oli Lillasta sen verran tylsää, että se
päätti viihdyttää itseään hyppimällä minua vasten ("ota syliin!") ja
kiljahtelemalla. En huomioinut tyttöä ollenkaan, koska huomiotahan se juuri
kerjäsi. Lilla lopetti nopeasti ja pääsin kehumaan tyttöä rauhallisesta
käytöksestä. Osan matkasta kannoin pentua, ettei se olisi liikaa väsähtänyt.
Lilla pääsi kangaskauppaan mukaan ostamaan petikankangasta omaan suureen
petiinsä. Myöskään kangaskauppa ei ollut Lillasta maailman mielenkiintoisin
paikka ja tyttö venkoili ja äänteli ajoittain tyytymättömänä Kallen sylissä.
Samalla reissulla Lilla pääsi/joutui hoitoon, kun käytin veljeni dopperin
penskan reilun parin tunnin lenkillä. Kreuzer pääsi juoksentelemaan kunnolla
metsään ja poika tuntui nauttivan ryteikössä spurttailusta täysin rinnoin.
Kalle käveli polun lähettyvillä ja itse tarvoin syvemmällä metsässä, jolloin
Kreuz joutui juosta koko ajan meidän välillämme ja käyttämään nenäänsä
löytääkseen minut. Loppulenkistä Pupsi oli jo hieman rauhoittunut, mutta vuoden
ikäisellä dopperinpenskalla kyllä riitti virtaa vieläkin todella reippaaseen
etenemiseen ; ) . Käytin Kreuzerin myös meidän vakkari juomapaikalla, jossa
omat koirat osaavat kiertää laiturin päästäkseen juomaan. Kreuz käveli kyllä
nätisti huterat rappuset alas, mutta kun se tajusi rappusten loppuvan
laiturille, joka johtaa hirvittävään järveen, teki koira täyskäännöksen ja kompuroi
rappuset paniikissa ylös. Se oli ilmeisesti varma, että halusin heittää pienen
uimataidottoman koirapolon uimaan.
Kun olin vienyt Kreuzin kotiinsa ja hakenut Lillan, törmäsimme todella
hurmaavaan kultaiseennoutajaan. Uros oli jo lähes 16-vuotias virkeä vanhus.
Lillan mielestä herra ei ollut aivan yhtä hurmaava ja se tyytyi katselemaan
vierasta koiraa jalkojeni suojasta. Vanhus ei kuulemma yleensä innostu muista
koirista ja juuri kun vanhuksen mielestä sopiva sussu löytyi, on
tyttöystäväkandinaatti hieman liian ujo tehdäkseen lähempää tuttavuutta.
Kyseisellä noutajavanhuksella oli lisäksi oikean herramiehen käytöstavat, mutta
Lillaa kiinnosti enemmän mamman syli.
Illalla Lilla oli hirmuisen väsynyt päivän seikkailuista ja olisi mieluusti
käynyt nukkumaan tulevan pedin vanulevyjen ja kangaspinkkojen päälle nukkumaan.
Tietenkään valmis peti ei kiinnosta yhtä paljon, tosin yksi syy on pedin
sijainti; peti on keittiössä, että Lillalla on jokin pehmeä paikka nukkumiseen
myös yksin ollessaan. Keittiössä tehdään lähinnä vain ruokaa eikä Lilla tykkää
olla muista erossa toisella puolella kämppää vain yhden pedin takia. Lilla kävi
siis aikaisin nukkumaan, joka tarkoitti sitä, että aamulla energiaa puuhaamiseen
löytyi vaikka muille jakaa. Itse olin puolestani todella väsynyt enkä olisi
millään jaksanut lähteä Lillan ja/tai Leevin kanssa lenkille. Lilla kuitenkin
rauhoittui lyhyen aamulenkin sen verran, että sain itse jatkaa unia. Lillaa ei
kuitenkaan kauaa väsyttänyt... Kun lähdimme uudestaan ulos, törmäsimme naapurin
dalmiksiin ja koirat saivat peuhata pellolla keskenään toista tuntia. Tällä
kertaa Lilla innostui hetken jälkeen leikkimään kunnolla. Lilla leikki
reippaasti sekä jahtaus- että painileikkejä myös Monan, aikuisen dalmiksen,
kanssa. Tällä kertaa Lilla ei ilmeisesti ollut enää epävarma pilkkukoirien
motiiveista, sillä leikki oli "rehtiä" eikä turhaa näpsimistä. Kira
hoksasi pellolla olevan pienen hoitamattoman metsäsaarekkeen hauskuuden ja
pennut leikkivät innoissaan puiden ja pitkän ruohon keskellä. Vähän ajan päästä
pennut olivat kaivaneet kuopan ja Lillan musta turkki oli hetkessä harmaiden
hiekkalaukkujen koristama. Leikkituokion jälkeen Lillasta oli vihdoin kulutettu
liiat energiat ulos ja pentu nukahti nopeasti, kun pääsimme kotiin.
Illemmalla kävin Leevin ja Lillan kanssa pidemmällä kävelylenkillä ja Lilla
näki taas kaikkia jänniä uusia juttuja. Frisbeegolfaajajoukot ovat jo tuttuja,
mutta tällä kertaa pellolla oli myös capoeiraa harrastava poikajoukko, joiden
temppuilu oli Lillan mielestä mielenkiintoista katseltavaa. Lammessa kahlasi
muutama ihminen frisbeetä etsimässä ja rannalta autettiin haravalla. Lilla
pääsi myös ylittämään padon matalammalta puolelta Leevin vanavedessä. Lenkin
loppupuolella alkoi tihuttaa vettä ja nyt on täysi ukkosilma päällä. Lillaa ei
näytä kiinnostavan jyrinä ollenkaan ja Leevi näyttääkin hyvää esimerkkiä kuinka
jyrinään ja paukkeeseen suhtaudutaan. Juuri kun päästiin Minnan kanssa
kiroamaan säätiedotteiden paikkansapitämättömyyttä, ukkonen tulee kahta kauheampana...
Toivottavasti Asikkalassa on hieman rauhallisempi ilma, itse olen ainakin tämän
sakin ukkospelkoisin. Koiria ei pelota ollenkaan ja itsekin pidän pelkoni
sisälläni, ettei Lilla ota esimerkkiä. Nyt lähden herkuttelemaan spagettikastikkeella
ja suklaajälkkärillä.
lauantai, 7. heinäkuu 2007
Kommentit