Eilen Lilla pääsi jälleen tutustumaan kaupungin keskustaan. Rekoista ja muista autoista kuuluva meteli tai muu häly ei juuri tyttöä hätkäyttänyt. Kaupan edessä odottelu oli Lillasta sen verran tylsää, että se päätti viihdyttää itseään hyppimällä minua vasten ("ota syliin!") ja kiljahtelemalla. En huomioinut tyttöä ollenkaan, koska huomiotahan se juuri kerjäsi. Lilla lopetti nopeasti ja pääsin kehumaan tyttöä rauhallisesta käytöksestä. Osan matkasta kannoin pentua, ettei se olisi liikaa väsähtänyt. Lilla pääsi kangaskauppaan mukaan ostamaan petikankangasta omaan suureen petiinsä. Myöskään kangaskauppa ei ollut Lillasta maailman mielenkiintoisin paikka ja tyttö venkoili ja äänteli ajoittain tyytymättömänä Kallen sylissä.

Samalla reissulla Lilla pääsi/joutui hoitoon, kun käytin veljeni dopperin penskan reilun parin tunnin lenkillä. Kreuzer pääsi juoksentelemaan kunnolla metsään ja poika tuntui nauttivan ryteikössä spurttailusta täysin rinnoin. Kalle käveli polun lähettyvillä ja itse tarvoin syvemmällä metsässä, jolloin Kreuz joutui juosta koko ajan meidän välillämme ja käyttämään nenäänsä löytääkseen minut. Loppulenkistä Pupsi oli jo hieman rauhoittunut, mutta vuoden ikäisellä dopperinpenskalla kyllä riitti virtaa vieläkin todella reippaaseen etenemiseen ; ) . Käytin Kreuzerin myös meidän vakkari juomapaikalla, jossa omat koirat osaavat kiertää laiturin päästäkseen juomaan. Kreuz käveli kyllä nätisti huterat rappuset alas, mutta kun se tajusi rappusten loppuvan laiturille, joka johtaa hirvittävään järveen, teki koira täyskäännöksen ja kompuroi rappuset paniikissa ylös. Se oli ilmeisesti varma, että halusin heittää pienen uimataidottoman koirapolon uimaan.

Kun olin vienyt Kreuzin kotiinsa ja hakenut Lillan, törmäsimme todella hurmaavaan kultaiseennoutajaan. Uros oli jo lähes 16-vuotias virkeä vanhus. Lillan mielestä herra ei ollut aivan yhtä hurmaava ja se tyytyi katselemaan vierasta koiraa jalkojeni suojasta. Vanhus ei kuulemma yleensä innostu muista koirista ja juuri kun vanhuksen mielestä sopiva sussu löytyi, on tyttöystäväkandinaatti hieman liian ujo tehdäkseen lähempää tuttavuutta. Kyseisellä noutajavanhuksella oli lisäksi oikean herramiehen käytöstavat, mutta Lillaa kiinnosti enemmän mamman syli.

Illalla Lilla oli hirmuisen väsynyt päivän seikkailuista ja olisi mieluusti käynyt nukkumaan tulevan pedin vanulevyjen ja kangaspinkkojen päälle nukkumaan. Tietenkään valmis peti ei kiinnosta yhtä paljon, tosin yksi syy on pedin sijainti; peti on keittiössä, että Lillalla on jokin pehmeä paikka nukkumiseen myös yksin ollessaan. Keittiössä tehdään lähinnä vain ruokaa eikä Lilla tykkää olla muista erossa toisella puolella kämppää vain yhden pedin takia. Lilla kävi siis aikaisin nukkumaan, joka tarkoitti sitä, että aamulla energiaa puuhaamiseen löytyi vaikka muille jakaa. Itse olin puolestani todella väsynyt enkä olisi millään jaksanut lähteä Lillan ja/tai Leevin kanssa lenkille. Lilla kuitenkin rauhoittui lyhyen aamulenkin sen verran, että sain itse jatkaa unia. Lillaa ei kuitenkaan kauaa väsyttänyt... Kun lähdimme uudestaan ulos, törmäsimme naapurin dalmiksiin ja koirat saivat peuhata pellolla keskenään toista tuntia. Tällä kertaa Lilla innostui hetken jälkeen leikkimään kunnolla. Lilla leikki reippaasti sekä jahtaus- että painileikkejä myös Monan, aikuisen dalmiksen, kanssa. Tällä kertaa Lilla ei ilmeisesti ollut enää epävarma pilkkukoirien motiiveista, sillä leikki oli "rehtiä" eikä turhaa näpsimistä. Kira hoksasi pellolla olevan pienen hoitamattoman metsäsaarekkeen hauskuuden ja pennut leikkivät innoissaan puiden ja pitkän ruohon keskellä. Vähän ajan päästä pennut olivat kaivaneet kuopan ja Lillan musta turkki oli hetkessä harmaiden hiekkalaukkujen koristama. Leikkituokion jälkeen Lillasta oli vihdoin kulutettu liiat energiat ulos ja pentu nukahti nopeasti, kun pääsimme kotiin.

Illemmalla kävin Leevin ja Lillan kanssa pidemmällä kävelylenkillä ja Lilla näki taas kaikkia jänniä uusia juttuja. Frisbeegolfaajajoukot ovat jo tuttuja, mutta tällä kertaa pellolla oli myös capoeiraa harrastava poikajoukko, joiden temppuilu oli Lillan mielestä mielenkiintoista katseltavaa. Lammessa kahlasi muutama ihminen frisbeetä etsimässä ja rannalta autettiin haravalla. Lilla pääsi myös ylittämään padon matalammalta puolelta Leevin vanavedessä. Lenkin loppupuolella alkoi tihuttaa vettä ja nyt on täysi ukkosilma päällä. Lillaa ei näytä kiinnostavan jyrinä ollenkaan ja Leevi näyttääkin hyvää esimerkkiä kuinka jyrinään ja paukkeeseen suhtaudutaan. Juuri kun päästiin Minnan kanssa kiroamaan säätiedotteiden paikkansapitämättömyyttä, ukkonen tulee kahta kauheampana... Toivottavasti Asikkalassa on hieman rauhallisempi ilma, itse olen ainakin tämän sakin ukkospelkoisin. Koiria ei pelota ollenkaan ja itsekin pidän pelkoni sisälläni, ettei Lilla ota esimerkkiä. Nyt lähden herkuttelemaan spagettikastikkeella ja suklaajälkkärillä.