Eilen Lilla pääsi jälleen pippaloihin eli keskelle ihmisjalkojen vilinää. Seurana oli jälleen dopperin pentu ja aikuinen collienarttu. Itselläni ei ollut kummempia juhlavaatteita, joten Lilla sai juhlavan vaaleanpunaisen rusetin kaulaansa. Ennen vieraiden saapumista koirat pääsivät metsään peuhaamaan ja lisäksi pennut saivat juosta ja leikkiä pihalla. Lillan mielestä sisällä ei saanut leikkiä ja se hääti surusilmäisen sulhasensa tulisesti pois, jos vähänkin sattui närkästyttämään. Kotona tyttö kyllä leikkii Leevin kanssa eikä ikinä murise/hauku Leeville tai näyki tätä, vaikka Leeviä leikittäisikin enemmän kuin Lillaa. Ihan hyvä vaan huomata, että Titiäinen osaa pitää huolen itsestään, eikä vain juokse karkuun.

Kun vieraita alkoi saapua, oli Lilla jo aika poikki ja meni moikkaamaan uusi tulijoita vain, jos minäkin menin pihalle vieraita vastaan. Tervehtiminen oli maltillista ja sisälläkin Lilla lähinnä makoili. Jossain vaiheessa huomasin Lillan etsivän hieman rauhallisempaa nukkumapaikkaa ja päätyi torkkumaan sohvapöydän alle. Uteliaat ihmiset silittelivät Lillaa, joten pentu ei saanut nukkua rauhassa. Sitä selvästi häiritsi ihmisten lääppiminen, kun toinen oli aivan unissaan ja olisi halunnut levätä kunnolla. Siirryin kahvipöytään, jonka alle Lilla nukahti pitkäksi aikaa, pöytäliinan suojissa oli hyvä nukkua. Myös dopperi oli nukkunut keittiössä hyvän tovin jo ennen kuin Lilla rauhoittui unten maille.

Titskä sai paljon positiivista huomiota osakseen ja jälleen mudi oli kaikille vieras rotu, tällä kertaa mudia jopa luultiin Lillan nimeksi. Vertaukset lampaaseen ja karhunpoikaan kuultiin jälleen. Joidenkin mielestä Lilla muistutti mustikkaa, joten Lilla sai siitä itselleen vieraiden kesken lempinimen. Koirien käytös sisällä sai myös kehuja, kolmikko oli rauhassa ja pysyivät sisällä avonaisesta ulko-ovesta huolimatta. Minusta oli kiva, että Lilla sai taas tottua olemaan isommassa porukassa sekä tutustua erilaisiin ihmistyyppeihin.

Tänään Lilla pääsi jälleen peuhaamaan hetkeksi dopperin kanssa metsään, koska pennun piti olla yhdeksän tuntia yksin. Lilla juoksutti kömpelöä toopea pitkin polkuja ja heti autossa toopepoika meinasi nukahtaa, joten toivottavasti yksin olon ajan poika jaksoi nukkua. Lilla pääsi myös tutustumaan treenikenttään ja sai kavuta loivan harjoitus-A-esteen. Reippaasti se esteen ylittikin, kunhan tytön auttoi ensimmäiselle "poikkipuolalle".

Päivällä Lillakin sai harjoitella yksinoloa. Tällä välin kävimme Leevin kanssa pihalla. Pieni poika tuli komeassa rajavartiolaitostakissaan tervehtimään Leeviä ja otti nopeasti Leevistä itselleen rajavartijakoiran. Leevi sai pojan käskystä tehdä istu-maahan-seiso-sarjoja ja pojan äitikin tuli ihastelemaan kuinka hyvin Leevi totteli pientä poikaa. Osasyynä oli kyllä se, että avitin Leeviä ja kehuin sitä pojan tottelemisesta. Leevi onkin todella hienosti lasten kanssa, se on kärsivällinen ja sietää huonoakin kohtelua. Itse kyllä pyrin pitämään huolen, ettei kukaan lapsi pääse rääkkäämään Leeviä, mutta lasten kanssa vahinkoja sattuu. Lilla itki kovaäänisesti, mutta huuto ei onneksi ollut jatkuvaa, joten sisälle päästiin nopeasti. Oman ruoan se oli syönyt, mutta siankorva ei ollut ikävässä kelvannut.

Iltalenkillä Lillalla oli hirveästi energiaa ja se laukkasi paikasta toiseen. Energisyyttä ei kyllä sisällä huomannut, mutta ulkona Lillan korvatkin tuntuivat olevan hukassa. Lilla esimerkiksi juoksi ensimmäistä kertaa vieraan ihmisen luo kauemmaksi, mutta ei jatkanut jahtaamista vaan kaarsi meidän luo ihmisen jatkaessa matkaansa toiseen suuntaan. Tiellä otin Tillin poikkeuksellisesti remmiin, kun vauhti ei millään tuntunut hidastuvan.