Aamulla käytiin koirien kanssa pikaisesti (30 min) ulkona ja sen jälkeen koirat saivat jäädä kotiin muutamaksi tunniksi nukkumaan Kallen kanssa. Tällä välin kävin kävin jälleeen broidin dopperin kanssa parin tunnin metsälenkillä. Kreuzer on kyllä sen verran hurmaava ja komea uros, että ottaisin sen samantien itselleni, jos minulla tuota Lepakkoa ei olisi. Kun tulin takaisin kotiin, Leevi oli ovella vastassa, mutta Lilla oli ilmeisesti sängyn alla nukkumassa, sillä ovelle tuleminen kesti hetken aikaa. Lilla myös haukkui ensimmäistä kertaa, ennen se ei ole ikinä haukkunut oven käymiselle. Tuskinpa se olisi nytkään haukkunut, jos olisin ilmoittanut ovelta tulijan olevan minä. Lilla oli kuulemma jälleen valittanut lähtöäni, mutta kaipa se kohta tajuaa, ettei kiljumisesta ole mitään hyötyä, koska minä kyllä palaan omia aikojani. Koiraportin taakse tyttö jää jo mukisematta, kohta päästään varmaan koko porukka pihalle Lillan jäädessä rauhassa sisälle.

Kalle kävi tänään ostamassa uudet walkie talkiet ja tietenkin niitä piti heti testata ja käydä läpi kaikki mahdolliset toiminnot. Iltalenkille otetaan varmaan uudet lelut mukaan. Kaveri muuten hankki kodittoman koiran, 5kk nartun, Viron koiratarhoilta. Tyttö on kuulemma vilkas ja hurmaava, käytöstavat ovat vielä hakusessa, mutta eihän se mikään ihme ole, kun kukaan ei ole niitä ollut opettamassa. Uskon kuitenkin, että heidän yhteiselo tulee sujumaan hyvin.

Lilla sai aamulla matolääkkeen ja viikon päästä onkin eläinlääkärireissu. Kun matolääkkeestä ei tuntunut tulevan mitään ongelmia (ripulia, oksentelemista) iltaan mennessä, mentiin pellolle tekemään makkararuutua. Lilla handlaa homman jo niin hyvin, että kohta nostetaan vaikeustasoa ja aletaan tehdä ihan oikean jäljen alkeita. Lilla on niin keskittynyt, ettei se vilkuile ympärilleen eikä välitä mistään ympäröivästä maailmasta tippaakaan. Tehtiin kuitenkin vain yksi ruutu, koska Lilla vaikutti olevan hieman kuumissaan enkä halunnut tehdä hommasta epämukavaa puurtamista. Lilla motivoituu vetoleluista oikeastaan yhtä paljon kuin nameistakin ja ollaankin leikitty vetoleluilla vahvistaen ihan tarkoituksella Lillan hyvää taistelutahtoa. Lilla myös tulee tarjoamaan lelua minulle voittonsa jälkeen. Saalisviettiä hyödyntävä leikki on tullut tytölle myös tutuksi, mutta Titi tykkää enemmän jahdata narunperässä vedettävää lelua kuin tavanomaiseen tapaan viskottavaa lelua. Ilmeisesti Lillan on vielä helpompi hahmottaa maata pitkin kulkuansa jatkava lelu kuin katkonaisesti lyhyitä matkoja lennähtävä lelu. Lilla on alkanut ymmärtää jo maahan menon ja irti-käskyn. Tyttö osaa myös (istu, ei, tule, oma nimen ja vapautus-käskyn lisäksi) laskea tassunsa sohvalta tai sängyn reunalta käskystä "alas". Pellolla harjoiteltiin muutama kerta namin avulla perusasentoa, mutta suurin osa ajasta meni leikkiessä, ympäristöä tutkiessa, helliessä ja muussa pentumaisessa puuhassa.

Lilla on ihan hirmuisen suloinen tapaus, kun se tulee ihan lähelle tai kapuaa syliin, on rauhassa ja killittää pyöreillä silmillään luottavaisena silmiin. Samoin Lilla on todella hellyttävä, kun se aamulla kömpii sängyn alta huomatessaan minun heräävän. Pikkuinen, pörröinen ja unenpörröröinen pentu tulee häntä ja koko pieni pylly vispaten sängyn laidalle. Se laittaa pienet pystyt korvansa ihan päätä myöden ja sen pää näyttää ihan hassulta pikkuiselta pallolta vain. Tilli vaikuttaa maailman onnellisimmalta koiralta, kun se saa aamuhellittelynsä. Sen pitää nousta sängylle etutassujensa varaan ylettääkseen sängyn reunalle. Tässä vaiheessa juro menninkäis-Leevi yleensä heräilee olkkarista ja tulee venytellen makkariin. Leevi laittaa unisen kuononsa sängylle tai syliini. Leevi ei pursua onnea kuten Lilla, mutta on selkeästi tyytyväinen ja onnellinen, kun saa hetken tankata läheisyyttä. Lillan ja Leevin välinen kontrasti on minusta jotenkin liikuttavaa. Pikkuinen, pehmeä ja hentokin pentu, joka kuplii onnea oman ihmisensä osoittaessa huomiota. Lilla ei kuitenkaan ala riekkumaan tai pureskelemaan vaan ikään kuin hellii itsekin, se on rauhallinen ja ojentelee tassujaan tai päätään hellimisen mukana. Leevi taas tulee ison vartalonsa ja Lillaan verrattuna massiivisen päänsä kanssa rauhassa ja on aivan paikallaan tai laittaa päätään sylin suojaan. Sen ei tarvitse kurotella ollenkaan, sen selkäkin on paljon korkeammalla kuin sängyn laita. Leevin turkki on paljon karheampi ja luusto paljon voimakkaampi kuin Lillan. Leevi ei yleensä katsele silmiin eikä heiluta häntäänsä, jos sitä hellii. Olo on jotenkin kauhean onnekas ja onnellinen, kun saa olla näiden kahden, Päivänsäteen ja Menninkäisen kanssa.