Tällä hetkellä kuuntelen Lillan itkua keittiöstä, koiraportin takaa. "Piiiiippiiippiiiiiiiiiiiiiiiiip... iiiiiih piiip! Mamma sä laitoit portin kiinni ennen kuin mä kerkesin pois täältä! Tule heti avaamaan!!" Mikä vääryys jättää pieni pentu portin taakse! Välimatkaa on sentäs kolmesta viiteen metriin ja portilta Lilla vielä näkee meidät hyvin. Lillan mielestä tämä ei riitä, sen pitää päästä mamman jalkoihin maaten. Leluistakaan ei ole mitään iloa, jos niiden kanssa ei pääse juoksemaan ympäri kämppää. Eilen meni "yksinolo"harjoitus paremmin, Lilla nukahti nopeasti... Kai tämä tästä alkaa sujua. Eikö...? Leevi ei onneksi villiinny Lillan vinkumisista, vaan sekin on välinpitämätön ja makoilee rentona.

Leevi on myöskin perskärpänen, se tosin on jo sen verran fiksu aikuinen, että kestää olla yksinkin. Kun lenkillä Leevin päästää vapaaksi, se saattaa seurata minua kuin vanha aasi. Jos kävelen tien laidasta laitaan tai muuten epäjohdonmukaisesti, Leevi kävelee perässäni toistaen saman epäjohdonmukaisuudet. Jossain vaiheessa se kuitenkin uskoo pois-käskyjäni ja keskittyy mielenkiintoisempiin hommiin. Lillassa on vähän samaa vikaa, sekin kipittää useimmiten kiltisti perässäni/vieressäni ulkona. Onneksi nuo sentään pystyvät irtautumaan, tutkimaan ympäristöä ja leikkimään muiden koirien kanssa, ilman jatkuvaa vilkuilua ja läheisyyden tankkaamista. Loppujen lopuksi tuo on hyvä asia, itsehän halusin miellyttämisen- ja kontaktinhaluiset koirat ja mielummin otan lauman perskäspäsiä kuin yhden karkailevan koiran, jonka mielestä omilla teillään huiteleminen on kaikkein hauskinta.

Itse olen ottanu koiraportista täyden hyödyn irti itsekkäisiin tarkoitusperiin. Joka kerta kun nousen esimerkiksi sohvalta, perässäni seuraa kaksi koiraa ja parhaimmassa tapauksessa Kallekin. Ennen kuin koirat kerkeävät perässäni keittiöön asti, pistän portin kiinni ja jätän jaloissa pyörivät koirat olkkariin.Vessasta menivät jonkun aikaa sitten valot rikki, joten totuin jättämään vessan oven auki. Leevi makaa useimmiten eteisessä ja Lilla änkeää itsensä kylpyhuoneeseen saakka. Siinä se makoilee sen aikaa, että saan laitettua itseni valmiiksi. Yritän aina muistaa laittaa oven kiinni, ettei Lilla pääse seuraamaan minua aivan joka paikkaan. On suorastaan ihme, jos Lilla nukkuu toisessa huoneessa. Vaikka se olisi kuinka väsynyt, useimmiten se seuraa minua huoneesta toiseen ja nuokkuu siellä. Kallen perässä koirat eivät juokse, joten välillä käskytän Kallea tekemään asioita puolestani, jos haluan koirien pysyvän paikallaan.

Lilla nukahti hetki sitten, mutta tottakai portille, ei omalle pedilleen keittiön peräseinälle... Äsken se kyllä siirtyi pedilleen leikkimään pahvirullan kanssa, pitää katsoa rauhoittuuko se sinne nukkumaankin. Välillä se käy vinkumassa portilla, yrittäen saada huomiota ja portin auki. Tänään Lillalla on muuten treffit sheltin pennun kanssa, pääsee tyttö taas tutustumaan uuteen kivaa koiraan.