Eilen Lillalla oli treffit sheltin pennun, Mantelin, kanssa. Lillaa jälleen ujostutti hetken, mutta pian roolit vaihtuivat ja reipas Manteli muuttui vähän liiankin reipasta Lillaa pakoon juoksevaksi pikkukoiraksi. Hetken päästä otin Lillan remmiin, ettei Manteli olisi saanut mitään turhia kammoja pienestä mustasta paholaisesta. Lilla kummeksui Mantelin kovia äänitehosteita, omasta mielestäänhän Lilla vain yritti leikkiä eikä satuttaa Mantelia. Välillä tytöt intoutuivat leikkiin, mutta Manteli muutti nopeasti mielensä, kun sai Lillan peräänsä. Mantelin mielestä fribeegolf-miehet olivat paljon hurmaavampia kuin Riiviö-Lilla ja shelttityttö jäikin haikailemaan miekkosten perään sekä tutustui hieman frisbeegolfin saloihin. Rullaluistelijatyttöä Manteli pelästyi, juoksi fleksin mitan päähän kiljahduksen kera. Tämä tottakai hämmästytti Lillaakin ja pikkuinen mudin alku suhtautui hieman varauksella rullaluistelijaan. Pitää mennä kyttäämään milloin radalle taas ilmestyy luistelijoita ja mennä ringin laidalle/keskelle leikkimään ja herkuttelemaan. Kun palattiin keilahallin pihaan, tytöt olivat väsyksissä ja Lilla otti nokoset omistajien vielä löpistessä.

Piccasiini ei sitten tänään tavattukaan, kun Minnalla menivät suunnitelmat uusiksi. Sää ei ollut kyllä muutenkaan mitenkään erityisen hyvä, yhden jälkeen alkoi tihuttamaan vettä. Kaveri tuli kuitenkin colliensa kanssa moikkaamaan meitä, mutta eipä innostunut Tarakaan leikkimään Lillan kanssa. Lillan mielestä lentopallon kanssa oli kuitenkin kiva peuhata sateesta huolimatta ja lopuksi koirat saivat tutustua vielä juna-aseman mölyihin, erilaisiin ihmisiin, matkalaukkuihin ja työkoneisiin. Taraa ei juurikaan ympäröivän maailman meno kiinnostunut, se vietti aikaansa makoilemalla rauhallisesti maassa. Lilla oli sen sijaan hieman vilkkaampi tapaus ja se seuraili tapahtumia tarkkaan. Lopuksi Lilla meinasi tulla uni silmään ja otin tytön syliin lepäämään, ettei se makaisi kylmällä asfaltilla kostean turkkinsa kanssa.

Illemmalla nähtiin vielä sattumalta naapurin mopsin pentua ja Lilla innostui taas leikkimään lyttykuonoa innokkaammin. Fanni tarvitsi hengähdystaukoja ja muutenkin Lillan riekkuminen taisi käydä hermoille. Lilla ymmärtää kuitenkin suhteellisen hyvin, milloin toista ei kiinnosta ja jättää esim. vinkuvat kaverit usein rauhaan. Illalla iskä oli myös tekemässä viimeisiä fiksauksia portin kanssa, joten Lilla sai taas pauketotutusta. Eipä Tilliä kauheasti jaksanut pauke hetkauttaaa, samoin se suhtautuu yhä reippaammin muuhunkin kovaan meteliin ja koirien haukkumiseen. Pihalla näimme naapurin, joka laittoi haukkuvan sakemanninsa autoon ja pyysi Lilllaa luokseen. Ensin Mantan kova ja jatkuva haukkuminen oli Titiäisestä pelottavaa, mutta Lilla kuitenkin rohkaisi mielensä ja uskaltautui auton lähelle tervehtimään iloisesti naapuriani.

Yksinoloharjoittelu sujuu kerta kerralta paremmin. Aamulla Lilla jäi keittiöön aamulenkin jälkeen syömään aamuruokaansa ja itse olin olkkarissa Leevin kanssa. Lilla vikisi aluksi, mutta vaihtoi taktiikkaa. Se pisti suun suppuun ja koitti päästä keittiöstä omin neuvoin pois. Se pureskeli porttia ja kaivoin maata. Se myös yritti ulottua keittiön tasoille. En kieltänyt pentua, koska Lillasta huomasi sen vain tavoittelevan huomiota. Keskeytin koiran puuhat korkeintaa läpsäyttämällä kädet yhteen. Kun riekkuminen ei tuottanut toivottua lopputulosta, Lilla kävi nukkumaan. Illalla otettiin jälleen hieman pidempi harjoitusjakso (ei vain hetken yksinoloja, joita tulee päivän mittaan useita) ja tällä kertaa Lilla oli jo huomannut, ettei kannata kiljua tai riekkua. Vähän aikaa Lilla tutki keittiötä ja kävi pian nukkumaan. Kävin keittiössä kerran, eikä Lilla edes yrittänyt perääni vaan jäi tyytyväisenä nukkumaan, kun suljin portin.