Tämä päivä piti mennä ihan lepäillessä, kun ripuli vaivasi kumpaakin koiraa. Uskon syyn löytyvän maksasta, jota koirat saivat eilen illalla. Sulatin maksan pöydällä ja se oli ilmeisesti kerinnyt seistä siinä hetken liian kauan. Onneksi ripuli ei ole kummallakaan kovinkaan vakavaa eikä ulkona tarvitse joka välissä. Piimää olen koirille juottanut (muuten paastolla) ja ja välillä sekoittanut tilkan piimää viileään veteen, että saavat näin kuumalla ilmalla tarpeeksi nestettä. Iltalenkin jälkeen kaivon kaapista vielä Attapekt-purkin ja annoin koirille tabletit. Lilla mutusteli omansa onnessaan ilman pakkokeinoja, Leeville pitää nuo tabletit laittaa suoraan kurkkuun.

Tänään Lilla on tavannut sattumalta monta koirakaveria: pikkuisen pentumopsin, rauhallisen westien ja kaksi ei niin rauhallista käppänäsnakua, joiden haukku oli sen verran pelottavaa, että Lilla kipitti rappuset ylös kotiin. Mopsin kanssa tyttö innostui alkupelon jälkeen leikkimään ja painimaan. Mopsin mielestä Lilla oli ensin hirmuisen tylsä, kun vaan jumitti mun sylissä, mutta loppujen lopuksi Lillan leikit olivat liiankin vauhdikkaita. Jossain vaiheessa pennuille tuli jostain kummasta erimielisyyttä ja Lilla löysi itsenä hampaat irvessä mopsin päältä (onko tämä jotain pennun testailua ja sosiaalisten taitojen harjoittelua vai....?). Otin Lillan pois mustan makkaran päältä ja kohta leikki taas jatkui ongelmitta. Kotiinpäin mennessä, mopsi halusi lähteä uuden tuttavuuden mukaan ja tepasteli reippaasti meidän perässä välittämättä omistajien maanitteluista. Saatettiin Lillan kanssa mopsi takaisin omistajilleen, muuten olisi ollut kotiin viemisiksi kaksi mustaa palloa. Seuraavalla lenkillä naapurin aikuinen westie juoksi vauhdilla meidän luo ja Lilla oli yllättävän reipas. Olisin kuvitellut Titskän pelästyvän vauhdikasta lähestymistä, mutta tyttö tervehtikin toista koiraa iloisesti ja seuraili sen puuhia. Leikkiä ei kerennyt syntyä, koska naapurit kutsuivat koiransa jatkamaan matkaan. Lillassa hyvä puoli on se, ettei se (vielä!) lähde muiden ihmisen tai koirien perään, vaan lähtee minun mukaani, jos ollaan lähdössä pois. Leevi sai aina kantaa pois, se ei pentuna olisi lähtenyt millään tylsän mamman mukaan.

Illalla käytiin huoltsikalla, ohitettiin koirapuisto (haukkuvine koirineen ja Lilla oli suhteellisen reipas) sekä lopuksi mentiin pellolla ihmisjoukon läpi. Kuumailmapallon nostaminen ilmaan oli taas kerännyt paljon ihmisiä ja lapsia joka puolelle peltoa ja paikalla oli myös frisbeegolfaajia. Lilla käveli reippaasti vapaana välittämättä ihmisistä (isommissa joukoissa seisoskelemassa, nurmikolla istumassa sekä satunnaisia ihmisiä/lapsia juoksentelmassa/kävelemässä). Koirat leikkivät pellolla ja me jäimme istuksimaan varjoisaan paikkaan. Lilla jaksoi hyvin makoilla ja odotella ilman turhautumista ja vinkumista. Kuumailmapallon täyttäminen ja nostaminen oli koirien mielestä ihan supertylsä juttu, vaikka luulisi, että meteli kiinnittäisi koirien huomion ja maasta nouseva, todella iso pallo, olisi edes hiukan mielenkiintoinen tai hämmentävä. Koirien mielestä oli kivempaa leikkiä keskenään tai pyöriä nurmikossa. Kotona koirat onneksi rauhoittuivat miltein heti unten maille, päivällä koirat olivat hieman levottomia (kuumuus ja ripuli varmaan aiheuttivat levottomuutta) ja pidemmistä unista ei tullut mitään.