Tänään Lilla pääsi vihdoin treffaamaan Picca-veljeä, mutta jo matkalla kaupunkiin Lilla näki monta mielenkiintoista asiaa. Heti pihalla oli naapurin westie ja kaupungissa oli 9-viikkoinen ajokoiran pentu. Lilla käveli reippaasti tietyömaan yli jonkinlaista metalliluiskaa pitkin sekä ohitti reippaasti nokkahuilua soittaneen pillipiiparin. Ainoa tosi pelottava juttu Lillasta oli alikulkutunnelista todella kovaa ja suoraan kohti tullut skeittari. Lauta piti kamalaa meteliä asfalttia vasten, eikä idiootti voinut hidastaa ollenkaan, vaikka huomasi Lillan pelkäävään. Onneksi asuntomme vieressä on skeittirampit, joilla voi käydä ihmettelemässä skeittareita ja todeta niiden vaarattomuuden.

Piccaa odotellessa monet ihmiset halusivat tulla silittelemään Lillaan, muut ajat Lilla malttoi nätisti makoilla paikallaan. Sisarukset tunnistivat toisensa selkeästi, kumpikaan ei arastellut ja Lilla olisi halunnut aloittaa painimatsin heti. Tapasimme kuitenkin torilla, pennut olivat remmeissä ja ihmisiä oli joka puolella, joten kaksikkoa piti vähän hallita. Kun pääsimme Radiomäelle, Lilla innostui saman tien leikkimään päästyään remmistä vapaaksi. Picca oli kumman pitkään "alakynnessä", kun Lilla kurmutti veljeään. Kilon painoeron kyllä huomasi, Lilla oli raamikkaampi kuin veljensä. Välillä sisaruksilla meinasi mennä hermo toisiinsa, mutta "tappelu" kyllä loppui nopeasti ja kaksikko käveli tyynesti vierekkäin, sovussa jälleen. Suurin osa ajasta meni painiessa pitkin pöpelikköjä ja aukeammilla paikoilla sisarukset pääsivät juoksemaan mudirallia. Kaksikko selkeästi nautti peuhaamisesta, kerrankin kun oli ihan samankokoinen kaveri ja samanlaiset leikit. Picca testaili myös astumista ja Lilla sai siinä samalla treenailla reisilihaksiaan pyllertäessään eteenpäin veli selässä.

Lenkkireitin alussa vastaan tuli lenkkeilijöitä, mutta muuten saimme olla aikalailla rauhassa. Koirat eivät kummemmin lenkkeilijöistä kiinnostuneet, mamman syli ja nakkivarasto veivät ylivoimaisesti voiton. Muita koiriakaan reitillä tullut vastaan, lukuun ottamatta minulle ennestään tuttua kymmenvuotiasta suursnautseri urosta. Vanhus oli arastelevien pentujen kanssa upeasti, ei kiinnittänyt juurikaan penskoihin huomiota ja nautti ihmisten huomiosta ja silittelyistä. Lilla tyytyi katselemaan jättiä sylistäni ja Picca hääti liian lähelle eksyneen riisenin hurjalla haukulla pois. Riisenin omistaja, Kalevi Jääskeläinen, on Löytyllä koulutusohjaajana (toko, haku) ja olen Leevin kanssa käynyt Kallen ryhmässä treenaamassa. Kalle käsitteli jälleen kerran hienosti pentuja ja antoi näille nameja, kun pennut uskaltautuivat koiravanhuksen ohi.

Paluumatkalla pennut olivat jo aika poikki ja lepäilivät kaupan edustalla vierekkäin. Välillä oli pakko vähän leikkiä, mutta aika vaisua leikkiminen oli. Torilla pennut jo nukkuivat, Picca maassa ja Lilla sylissäni. Kalle sai kantaa Lillaa, ettei pentu turhaan joutunut tallaamaan asfalttiteitä. Kaksikko herätti paljon huomiota ja eräskin pariskunta huuteli jopa kaduntoiselta puolelta meille. Pennut olivat tyynesti ihmisvilinässä ja saivat tottua monenlaisiin ihmisiin, ääniin ja tavaroihin (kuten ohimeneviin meteliä pitäviin matkalaukkuihin). Yhteensä olimme Lillan kanssa kolme ja puoli tuntia ulkona eli tyttö oli aika poikki kun pääsimme kotiin. Lilla sai päiväruokansa ja nukkui koko Simpsons-maratonin ajan. Muukin ilta on mennyt lähinnä torkkuessa, vaikka Lilla vähän virkistyi käytyään Leevin kanssa pihalla.