On mennyt taas muutama päivä kirjoittamatta (Kallen mielestä on epäreilua, etten kirjoita Leevistä yhtä paljon kuin Lillasta, mutta kun kaikki on Lillalle niin uutta, siitä tulee helposti sepostettua enemmän. Huomasin, etten ole kirjoittanut viesti- tai tokotreeneistäkään juuri mitään, kun niitä tulee tehtyä Leevin kanssa ihan arkisilla lenkeilläkin) ja paljon on ehtinytkin tapahtua, ainakin pienen pennun silmin. Ollaan käyty monissa vilkkaissa paikoissa, nähty uusia tapahtumia, ihmisiä ja koiria. Olen aika hyvin pitänyt kiinni sosiaalistamisperiaatteestani, yksi uusi asia joka päivä, ja kun väliin tulee tapahtumaköyhempiä päiviä, olen jo miettimässä mihin Lillan voisi tutustuttaa. Toisaalta olen kyllä ihan tarkoituksella pitänyt "lepopäiviäkin", että Lilla saa rentoutua eikä totu siihen, että koko ajan ollaan lentämässä johonkin suuntaan. Hyvin Tilliäinen ottaakin leppoisammat päivät, lepäilee ja touhuilee omiaan eikä hypi seinille tai muutenkaan turhia rieku.

Lahdessa oli muutamien päivien sadeputki, mutta nyt on jo onneksi ollut aurinkoisempi ilma. Eilen aamulla lähdettiin Lillan kanssa kotieläinpuistoon ja Lilla oli puistossa kuin vanha tekijä. Se ei pelännyt edes suoraan kohti kävelevää suurta hevosta, joka söi heinää kädestäni ja kurkotti aidan ulkopuolelle hamuten vihreämpää ruohoa. Lasten mielestä Lilla on vastustamaton tapaus ja monesti Lillaa tullaakin tervehtimään. Välillä minulla on nameja mukana, joita lapset saavat Lillalle syöttää. Iltapäivällä oltiin Lillan kanssa katsomassa Kallen beach volley-pelejä ja Lilla oli tosi nätisti. Vaikka Lilla oli vapaana, se pysyi silti minun kanssani vähän syrjäisämmässä kulmassa, jossa se leikki leluillaan ja kaiveli kuoppia. Se kyllä katseli mielenkiinnolla beachin sekä futiksen pelaajia, mutta ei lähtenyt säntäilemään kentille. Kun pallo lensi meidän luo, Lilla meni toisinaan seisomaan pallon luo, kunnes joku pojista tuli sen hakemaan. Lilla ei kuitenkaan yrittänyt omia palloa tai lähteä juoksemaan kentälle poikien mukana. Kerran Lilla kävi kentällä, kun Kalle sitä kutsui ja Lilla moikkasi innoissaan kaikki pelaajat, jotka sen kutsuivat luokseen. Tämän jälkeen se juoksi takaisin luokseni ja jatkoi omia puuhiaan. Välillä kävimme kävelemässä, leikkimässä ja harjoittelemassa käskyjä hiljaisen futiskentän puolella. Lilla pääsi tutustumaan myös uusiin pintoihin, pentu käveli reippaasti tekonurmella, kumirouhekasassa sekä hieman upottavalla hiekalla. Suurimman osan ajasta olimme varjoisassa nurkassa auringonpaisteen takia. Kun pojat lopettivat pelaamisen, Lilla meni reippaasti pelaajien luo, muttei kiinnittänyt seuraaviin, täysin vieraisiin, pelaajiin mitään huomiota.

Tänään Lilla pääsi kaupunkiin kävelemään ja hoitoon muutamaksi tunniksi. Kaupungilla käveltiin reippaasti ja ainoa mikä Lillan sai pelästymään, oli takaa vauhdilla tullut rämisevä polkupyörä. Lilla tepastelee reippaasti sekä erilaisilla silloilla että alikulkutunneleissa. Hoitopaikassa, Kallen äidillä, Lilla oli kuulemma ensin itkenyt meidän perään, mutta pian alkanut viihdyttää itseään mm. kaivelemalla, leikkimällä leluillaan, tutkimalla pihaa ja syömällä luitaan. Lilla oli ratketa riemusta, kun näki meidän palaavan pihaan ja juoksi meitä vastaan. Pian Tilli jatkoi omia puuhiaan ja selkeästi nautti tutkimusretkistään pihalla. Ensimmäistä kertaa Lilla myös kaivoi kuopan siankorvalle ja hautasi sen huolellisesti kuonollaan tuuppien multaa herkkunsa päälle. Itse menin myöhemmin etsimään siankorvaa, mutten löytänyt sitä eli aika hyvin Pipõ-emon opit ovat menneet perille. Mielenkiinnolla odotan seuraavaa vierailu kertaa, jolloin näkee muistaako Lilla aarrettaan. Vieraalle nurmi-savipohjalle tehtiin myös makkararuutu, eikä Lilla olisi millään malttanut odottaa ruudulle pääsemistä.

Päivittäin ollaan harjoiteltu yksinoloa, käskyjä ja tietenkin yleisiä käytöstapoja ja sääntöjä. Yksinolo sujuu jo hyvin, kiljumista ei kuulu, mutta ollaan vielä pidetty ajat lyhyinä. Tänään Lilla jäi keittiöön ja Leevi olkkariin, kun haimme postin. Lilla makasi samassa asennossa keittiön pöydän alla, kun palasimme. Vähän ajan päästä lähdimme Leevin kanssa ulos ja palatessamme Lilla nukkui edelleen pöydän alla ketarat kohti kattoa. Lilla osaa jo istua paikasta riippumatta, samoin se hallitsee ei-käskyn. Jos Lillaa kieltää lähtemästä jonkun mielenkiintoisen ihmisen luo, ottamasta suuhunsa jotain tai menemästä moikkaamaan toista koiraa (tänään russeli meni vajaan parin metrin päästä meistä, kun Lilla oli vapaana), se hillitsee itsensä todella hyvin ja tottelee. Milloinkohan Lilla löytää oman tahtonsa ja voin vain haikeudella muistella pennun viatonta kuuliaisuutta...? Maahanmeno sujuu yllättävän hyvin, hoitopaikassa Lilla heittäytyi maahan ilman käsiapuja, kun pyysin namin kanssa tyttöä menemään maahan. Sivulle-käskyä ollaan harjoiteltu myös ja Lilla alkaa ymmärtää jo liikkeen idean, joten kohta alan yhdistämään käskynkin toimintaan. Lilla on saanut tutustua puuhapalloonkin ja Lilla osaa jo pyöritellä ja etsiä namit ruohikosta hyvin.

Huomenna Lillalla on edessään eläinlääkärireissu, tyttö saa ensimmäiset rokotukset. Lääkärille pitää myös näyttää Lillan masua, johon on parin viime päivän aikana ilmestynyt jonkinlaista ihottumaa. Masussa on pieniä näppyjä ja kohoumia, mutta punoitusta tai kutinaa alueella ei ole. En usko, että tuo on mitään vakavaa eikä mieleeni tule mitään erityistä syytäkään ihottumaan.