Eilen Lillalla oli superjänskä päivä, se sai tutustua moneen uuteen asiaan ja tilanteeseen. Päivä alkoi kävelylenkillä kaupungin vilinään ja bussipysäkille. Lilla kulki reippaasti ja joitakin ohikulkijoita olisi tehnyt mieli moikkailla. Bussin odottelu ei tuottanut ongelmia, itsekin sain juttuseuraa. Lilla lähinnä makoili ja tutki maasta löytyviä aarteita.

Bussiin pentu tepasteli rohkeasti ja minun maksaessani kyytiä Lilla meinasi valkata paikan vanhemman rouvan jaloista. Pentu tuli kuitenkin takaisin käytävälle odottelemaan matkan jatkumista. Lilla pääsi matkaamaan sylissäni ja siinä se olikin ihan rauhassa päätepysäkille asti. Eläinlääkärissä Titi oli tällä kertaa vähän vilkkaampi kuin viimeksi (hajut kiinnostivat) eikä odotustilassa ollut yhtäkään eläintä ilman kuljetuskoppaa, kun taas viimeksi lekurissa oli useampikin koira lattialla odottelemassa vuoroa. Vaa'alla oli myös kauheasti mielenkiintoisia hajua ja lukema vaihteli 7,8 ja 8 kg:n välissä (kotona mitattu säkäkorkeus oli hilkkua vaille 40cm). Eläinlääkäri tutki asiakkaan silmät, purennan takahampaita myöden, hännän, sydämen ja hengityksen sekä tunnusteli mahan ja kyljet. Samalla tohtori Kvist ihmetteli miten pentu oli niin nätisti oppinut käyttäytymään, kun toinen vain seisoi pöydällä ja ihmetteili kopelointia. Kvist epäili edellisen lääkärin (vakkarilekurimme) lahjoneen tyttöä herkuilla, kun eläinlääkäri ei pelottanut yhtään.Tietenkään Kvist ei voinut jäädä Lambergia huonommaksi, joten Lilla sai taas herkutella kuivatulla lihalla.Bussissa oli paluumatkalla jo tilaa makoilla jalkatilassakin ja tyttö käpertyi bussin lattialle unille. Bussikuski harmitteli, kun joutuu perimään pienestä matkalaisesta maksun.

Kotona Lilla saikin viettää rauhallisen päivän, ihan tarkoituksella jätin Lillalta pidemmät lenkit väliin, kun Leevin kanssa käytiiin pidemmällä. Halusin Lillan lepäävän ja keräävän voimia illan hakutreeneihin. Viiden jälkeen lähdin Ninnin, Tiuku-kroaatin ja Lillan kanssa Mukkulaan. Paikalla oli jo monta autoa, vaikka treenien alkuun oli vielä puoli tuntia. Porukkaa oli loppujen lopuksi lähemmäs parikymmentä, mutta onneksi koirakot jaetaan kahtia ja ryhmät lähtevät eri puolille metsää treenaamaan. Ennen treenien alkua moni ihminen kävi moikkaamassa pentua ja Lilla sai olla leikitettävänä ja syliteltävänä. Lillaa kävi moikkaamassa myös muutamat koirat ja vielä useampia Lilla sai seurata kauempaa. Lillan suhtautuminen kauempana oleviin koiriin on rauhallista ja välinpitämätöntä, se voi olla vapaanakin eikä lähde vieraiden koirien luo.  Jos vieras koira tekee tuttavuutta, riipuen toisen koiran käytöksestä Lilla joko tekee tuttavuutta kainosti itsekin, on välinpitämätön, tulee mamman syliin turvaan tai antaa tungettelijalle lähdöt.

Minua vähän hermostutti jättää Lilla ensimmäistä kertaa vieraaseen autoon yksin. Onneksi Ninnin autossa oli takaboksi ja häkki, jossa Tiuku vietti aikaansa, eli toisilleen vieraiden koirien ei tarvinnut sietää toista koiraa iholla. Olin ihan varma, että Lilla huutaa, mutta autosta ei kuulunut pihaustakaan. Lilla veteli sikeitä autossa ihan tyytyväisenä ja itse huokaisin helpotuksesta. Jätin Lillalle kourallisen nakkeja autoon, että huomio kiinnittyisi niihin ja autoon jäämisestä jäisi positiivinen mielikuva. Omalla treenivuorolla Lilla sai etsittäväkseen kolme maalimiestä. Ensimmäinen oli Kalevi-ohjaaja, jonka kanssa Lilla onkin nähnyt useamman kerran. Itse pidin Lillaa kiinni Kallen juostessa metsään viiden-kymmenen metrin matkan. Lilla lähti perään, mutta kaipasi huutelua ja lelulla innostamista irtautuakseen minusta. Itse pysyin passiivisena, ettei Lilla palaisi luokseni. Seuraava maalimies otettiin keskilinjalla, maalimies meni pienen ryteikön taa nakkikasan kanssa. Lilla epäröi hetken epämääräisen möntin luokse menoa, mutta rohkaisi mielensä ja sai palkaksi herkullisia nakkeja. Maalimies toi Lillan takaisin syötellen ja viimeinen maalimies syötteli Lillaa ihan pienen matkan päässä. Nakit veivät voiton leluista, koska pentu ei ollut saanut päiväruokaa. Innostui Lilla leikkimäänkin ja moni kehui pennun taistelutahtoa.

Treeneissä oli samanikäinen ja -kokoinen kelpieuros, jonka kanssa Lilla sai leikkiä hetken muiden treenatessa metsässä. Leikit sujuivat kohtuullisen hyvin, Lilla kävi taas räkimään ja näpsimään, kuten aina uusien leikkikavereiden kanssa. Uni maittoi taas autossa hyvin painimatsin jälkeen. Itse palasin metsään maalimieheksi muiden koirille. Jos hakuharrastus jatkuu (meillä kun tämä harrastaminen ryhmissä on kiinni muiden kyydeistä), ajattelin Lillalle rullailmaisua. Lilla kun haukkuu vain Leeville komentaessaan sitä leikkimään. Tuota komentamistakin tapahtuu tosi harvoin, vain silloin kun kummatkin ovat vapaana eikä Leevi innostu leikkimään. Leluja ja kaikkea muutakin mahdollista tuo tykkää kannella, joten rullailmaisu voisi hyvinkin toimia. Kantaminen ei Lillalle ole varsinaisesti mikään intohimo, eli töitä saadaan todennäköisesti tehdä paljon varman kantamisen eteen.

Kun kaikki koirakot olivat saaneet hakutreenit loppuun, halukkaat saivat lähteä vielä lenkille. Osa lähti kotiin ja loput jaettiin kahteen ryhmään: vilkkaat ja isot nuoret koirat lähtivät omalle lenkilleen ja rauhalliset aikuiset lähtivät pentujen kanssa. Meidän kanssa lähtivät lenkille kaksi rauhallista urosta (ruskea labradori Bruno 5v ja suursnautseri Foxy 11v), kaksi nuorta aikuista narttua, Tiuku-kroaatti ja mali, sekä pennut, Lilla ja kelpieuros 4kk. Lenkki sujui rauhallisissa merkeissä, porukka oli todella hyvää sosiaalistamista ujoille pennuille. Kaikki koirat kävivät nuuskaisemassa pentuja jossain vaiheessa, mutta käyttäytyivät rauhallisesti ja menivät omia polujaan. Kelpien kanssa Lilla innostui hieman leikkimään, mutta suurinosa lenkistä meni maastoa ja muista koiria tarkkaillessa. Kotona olin kymmenen aikaan illalla, eli ihan kiitettävästi saatiin aika kulumaan metsässä. Uni maittoin Lillalle hyvin, se varmaan näki hurjia nakkikasa- ja lenkkiunia.

Uutta kategoriaa en vielä viitsi hausta tehdä, kun tuossa ryhmässä jatkaminen on kyytien ja muiden aikataulujen takia hieman kyseenalaista. Lisäksi olen tehnyt soittokierrosta jälkiryhmiin ja pelastukoiratoiminnan yhteyshenkilöillle, jos päästäisiin raunioille. Yhdistyksessämme on myös luvassa hakuleiri syyskuussa, sinne pääseminen olisi aika huippua.