Tänään päästiin kuin päästiinkin Lillan kanssa seuraamaan bh-koetta. Leevi sai jäädä kotiin, se on nähnyt tarpeeksi koiratapahtumia muutenkin, joten nyt oli Lillan vuoro päästä ihmettelemään. Mukaan ihmettelemään lähtivät kaverini ja hänen colliensa. Koe oli lkk:n kentällä, eli Löytyllä, joten suuri osa ohjaajista ja apulaisista oli tuttuja ja kokelaiden joukossa oli myös muutamia tuttuja koirakkoja. Tunnelma oli lepppoisa ja hauska, tosin helppohan se on katsomosta käsin sanoa...

Lilla sai nukkua ennen reissua ja kentälle menimme metsän kautta, joten Lilla sai juoksennella vapaana. Kentälle, ihmisjoukon keskelle, Lilla asteli reippaasti. Pikkuinen sai taas huomiota reilusti ja koiraihmiset arvasivat rodunkin usein oikein. Ohjaaja-Kalle oli jälleen paikalla ja Lilla saikin olla taas rapsutettavana ja leikitettävänä. Koiraihmiset osasivat leikittää pentua, tutkia hampaita, rakennetta ja seisottaa pentua. Lilla sai paljon positiivista palautetta rauhallisuudestaan ja avoimuudestaan. Lisäksi Lillaa kehuttiin reippaksi, terhakkaaksi ja pelottomaksi pennuksi. Lilla oli kyllä todella hienosti koko kolmetuntisen ajan. Suurimman osan ajasta Lilla makoili ja tutki maasta löytyviä aarteita. Lilla tervehti ihmisiä hienosti, yhtyi leikkiin, mutta osasi lopettaa ja rentoutua siliteltäväksi. Titskä ei myöskään jäänyt haikailemaan ihmisten perään vaan palasi luokseni tai jatkoi omia puuhiaan, kun huomiota jakanut ihminen poistui tai keskittyi juttelemaan kanssani. Lisäksi Titi jaksoi olla kuuliainen, se kuunteli mitä sille sanoin ja totteli yksinkertaisia käskyjä. Lilla sai tottua ihmisjoukossa liikkumiseen, koiranhaukuntaan, ohittaviin tai moikkaaviin koiriin sekä kovaääniseen taputtamiseen (koirakolle taputettiin aina suorituksen ja arvostelun jälkeen). Kentältä poistuessamme päästin Lillan vapaaksi, eikä Lilla vilkaissutkaan kentälle/parkkikselle jääviin koiriin tai ihmisiin vaan seurasi reippaasti. Vaikka Lilla oli kentällä rauhallisesti, tyttö paineli innoissaan metsässä pitkin polkuja ja ryteikköjä.

Kaupunkiosuuden ajan pidin Lillaa sylissäni ja pysyin väkijoukon takana, että Lillasta olisi mahdollisimman vähän häiriötä suoritusvuorossa olleelle koirakolle. Kaupunkiosuudet menivät koirilta suurimmaksi osaksi hyvin, pari koiraa kiihtyivät ja ärähtivät ohijuosseelle ihmiselle (ohjaaja-Kalle) tai koirille. Kentällä tottelevaisuusosiot menivät sen sijaan paljon huonommin! Itse en edes ymmärrä miten osa koirista pääsi kokeen läpi... Vain muutamalla koirakolla oli edes jonkinlainen kontakti, suurin osa koirista haahuili omia polkujaan, motivaatio ja keskittyminen olivat aivan hukassa, vain muutama pysyi paikallaolossa paikallaan, vartaloapuja/tuplakäskyjä oli rehellisesti sanottuna liikaa ja yksi koira karkasi seuraamisessa kentän ulkopuolelle... Ihan perusasiat tuntuivat olevan hakusessa, kuten perusasento ja ripeästi liikkeiden suorittaminen. Ja vain kaksi koirakkoa kymmenestä reputti! Tuntuu aivan järjettömältä, että nämä koirat saavat bh-koulutustunnuksen... Viikonloppuna järjestetään toinen samanlainen, olisi mielenkiintoista mennä seuraamaan kuinka korkealla rima siellä on.

Muoks. Lisätääs vielä vähän. Kun päästiin kotiin, annoin Lillalle iltaruoan ja lähdin Leevin kanssa pihalle. Kaverini halusi leikkiä vaihteeksi reippaan, ison koiran kanssa, joten otin Leeville uuden narupallon mukaan. Leevin kanssa treenattiin pellolla ja häiriönä oli kaverini lisäksi naapurin dalmikset ja frisbeegolfaajat. Paikalla olon otin ihan tarkoituksella frisbeegolfaajien kulkuväylälle, joten välistämme meni kiekkojen lisäksi hajanainen ihmisjoukko. Leevi oli todella hienosti paikalla olon ajan, mutta seuraamisessa se ei ollut ihan terässä. Kaverini sai leikkiä Leevin kanssa ja ottaa pienen seuraamispätkän, ja Leevi toimi ihan hyvin. Pihassa Leevi makoili ja kävi loppujen lopuksi köllimään kyljelleen, kun me vain höpötimme. Ilta menikin koirilta nukkuessa, varsinkin Lilla oli ihan poikki.