Tänään päästiin vihdoin lähtemään unkarinpaimenkoirien erikoisnäyttelyyn Tampereelle. Leevi sai jäädä kotiin, mutta Lilla pääsi mukaan reissuun. Autossa oli Lillalle tuntematon shelttivanhus, Emmi, mutta koirat vain nuuskaisivat toisiaan ja pysyttelivät sitten omilla puolillaan (Lilla etupenkillä). Kummatkin koirat nukkuivat lähes koko kaksituntisen matkan ajan. Tampereella piti vähän aikaa sompailla ennen kuin löydettiin vinttikoiraradalle, jossa näyttely pidettiin.

Johannalta oli jäänyt rokotustodistus kotiin ja Lillan tehosterokotuksista ei ollut kulunut pakollista kahden viikon varoaikaa... Veimme siis koirat autoon ja etsittiin Kilvan porukka hyppysiin. Soile meni keskustelemaan rokotuskäytännöistä, yksi pentu oli jo päässyt sisälle ilman ongelmia. Kun meitä ei silti päästetty sisälle, Soile sanoi, että siirretään leiri aidan viereen, jolloin me pennun omistajat olimme ohuen metallitangon toisella puolella. Pennut olivat aivan onnessaan päästessään painimaan. Pennuista paikalla olivat Lillan lisäksi Allu (Puskapor), Jimi (Pokoli Zsivaj) ja Tossu (Rapli) eli porukasta puuttui Picca ja pentueen toinen narttu, Nikki. Oli mukava nähdä sekä pentuja ja omistajia sekä vaihtaa kuulumisia. Oli myös kiva nähdä muutenkin paljon mudeja, meistä otettiin yhteiskuvakin.

Lilla leikki enimmäkseen Allun kanssa, Jimi jättäytyi leikeistä useimmiten pois ja Rapli seikkaili omistajineen myös näyttelyalueella. Kyllä pennut jossain vaiheessa painivat nelistäänkin, mutta Lilla ja Allu painivat lähes koko ajan... Melkein neljä tuntia Lilla leikki veljiensä kanssa ja olisi varmaan leikkinyt toisetkin neljä tuntia ellemme olisi lähteneet paluumatkalle. Kaksikko innostui esimerkiksi kaivelemaan hiekkamaata ja pian vilttimme oli hiekan peitossa. Montaa mudihepulia tai -spurttia ei nähty, mutta kyllä ipanat varmaan vanhempana innostuvat enemmänkin juoksemaan. Lilla pysyi hyvin lähettyvillä, se oli lähes koko ajan vapaana. Ohitsemme kulki vieraita koiria ja Lilla moikkasi vain niitä jotka tulivat ihan lähelle, eli käytännössä katsoen tuttuja tai puolituttuja koiria. Lisäksi joltain "karannut" lapsi tuli viihdyttämään itseään meidän leiriin, leikittämään pentuja ja nujuamaan mun kanssa. Lapsi oli kyllä hauska ja suloinen, osasi ihan kiitettävästi käyttäytyä koirien kanssa, mutta itse en kyllä tuolla tavalla lasta päästäisi vieraiden koirien luo... Lillaa ei kiinnostanut sylissäni pomppinut ja kikattava lapsi ollenkaan, se mieluummin jatkoi leikkejään muiden koirien kanssa.

Kun kello lähestyi kahta, sadekuuro yllätti meidät ja aloimme pakata kamppeita kasaan. Parkkiksilla Jonna vielä kuvasi mustat sateen kastelemat pennut. Tarkoituksena oli kuvata pennut niiden rauhoituttua, mutta kun virta ei meinannut millään loppunut, kuvat otettiin vasta kun olimme lähdössä kotiin päin. Automatka menikin Lillan osalta syvässä unessa, Emmin kainalossa tuhisten. Koirat jäivät keskenään autoon ja ne olivat jälleen nätisti. Lilla oli tosin mennyt nukkumaan apukuskin jalkotilaan (lähdettyämme se oli takapenkillä), eikä mustaa, sykkyrällä nukkuvaa koiraa ikkunoista nähnyt, joten se kerkesi aiheuttaa pienimuotoista ihmetystä ja paniikkia.

Lilla on nukkunut koko illan, sen verran leikit ja uudet kokemukset ovat pikkuisesta vieneet mehuja. Ruokakin maittoi hyvin painimatsien ja unien jälkeen. Nyt jäädään innolla odottamaan seuraavaa muditapahtumaa.