Päivä alkoi koirien kannalta tylsästi, aamupäivällä lähdimme hoitamaan asioita ja koirat pääsivät vain pissakakkalenkille. Mitään tuhoja ei oltu tehty eikä vinkumista kuulunut. Pian kotiin palattuani lähdin koirien kanssa kaverilla käymään ja koirat olivat into piukeana päästessään kaverini höykytettäväksi. Koirat intoutuivat jopa leikkimään keskenään, mutta nukahtivat pian.

Kaverilta piti mennä puolijuoksua kotiin ehtiäksemme Lillan ensimmäisiin tokotreeneihin. Lilla ihmetteli autossa koirien haukkumista, mutta olisin luullut Lillan pelkäävän enemmän kentällä haukkuvia koiria. Juuri kun olin päässyt autosta ulos, meidän takaa juoksi kiireellä koirakko. Juoksija oli Ninni, Tiuku-kroaatin omistaja, ja tuli tiedustelemaan onko pentu tosiaan mudi. Tiuku oli kotona, koska treenivuorossa oli yorkki. Suureksi ilokseni sain Ninnistä kimppakyytiläisen näillä näkymin ainakin hakuun, tokoon sekä ehkäpä jälkeenkin, mikäki Ninni itse innostuu puuhasta. Pitää koittaa ympäripuhua Ninni, koska minua kiinnostaa jälki jostain syystä enemmän kuin haku. Onneksi Kalle ohjaa hakuryhmää, saatiin "kutsu" heti torstaintreeneihin Mukkulaan.

Itse treenit menivät paremmin kuin hyvin, Lilla oli kentällä kuin vanha tekijä. Jopa itse ihmettelin Lillan tyyneyttä, sitä ei ihmeemmin naapurissa treenailevat koirat kiinnostaneet. Se oli yhtä motivoitunut kuin ennenkin jo totteli hienosti. Meidän rivissä oli seitsemän koirakkoa ja mukava naisohjaaja. Ensimmäiseksi otettiin luoksepäästävyys ja Lilla moikkasi hillitysti ohjaajaa. Seuraavaksi otettiin seuraamista. Itse olen opettanut seuraamista sivulle tulemisen avulla, eli opettaen ensin koiralle perusasennon ja siitä muutaman askeleen siirtymisiä eri suuntiin. Nyt kuitenkin otettiin vähän pidempi pätkä palkaten koira oikeasta reippaasta seuraamisesta. Lilla seurasi innolla, ei jätättänyt, mutta pomppi. Pomppiminen jäi pois, kunhan namikäden piti tarpeeksi alhaalla. Seuraavaksi otettiin seuraamispätkä istumisten kera ja Lilla hallitsi jutun loistavasti. Se istui automaattisesti (juuri tuon toisenlaisen opetustavan takia) oikeaan paikaan ja heti perään palkka ja kehut. Istumisia toistettiin noin viisi kertaa ja joka kerta Lilla hallitsi asian hyvin häiriöistä huolimatta.

Seuraamispätkien jälkeen harjoiteltiin maahanmenoa. Ensin olin kyykyssä ja Lilla istui kun pyysin sitä menemään maahan.  Lilla meni reippaasti maahan, mutta kun ohjaaja kysyi osaako pentu mennä maahan muista asennoista pyysin Lillaa nousemaan ja nousin itsekin seisomaan. Kun Lilla seisoi ja otti kontaktin, sanoin maahan-käskyn ja Lilla lähes heittäytyi maahan. Taas isot kehut ja palkka. Toiseksi viimeinen liike oli luoksetulo, jossa ohjaaja jää pitämään koiraa ja omistaja menee kentän toiselle laidalle. Lillan mielestä ohjaajan käsiin jääminen oli inhottavaa ja pentu koitti venkoilla itseään vapaaksi. Lillan vauhdikas luoksetulo nauratti muita koirakkoja, toinen kun oli niin tosissaan ja riemuissaan päästessään vihdoin takaisin mamman luo. Toisella kertaa Lilla venkoili vielä kovemmin, joten kutsuin pentua vasta, kun se oli aloillaan. Taas luoksetulo oli yhtä vauhdikas ja pentu oli riemuissaan päästessään luokseni. Ensimmäisellä kerralla olin kyykyssä ja innostin Lillaa hieman, toisella kerralla seisoin ja kutsuin Lillaa nimellä sekä tule-käskyllä, kummallakin kerralla Lilla toimi yhtä hienosti. Viimeisenä liikkeenä oli pujottelu. Ryhmäläiset asettuivat ympyrän muotoon ja jokainen pujotteli vuorotellen. Lillaa kiinnosti jotkut ohimenevät koirat, mutta tuli takaisin jalkojeni juureen pyynnöstä. Omalla vuorollamme Lillaa ei kiinnostanut muut koirat ollenkaan, pentu seurasi nätisti, jos nakin perään pomppimista ei oteta huomioon.

Treenien jälkeen pennuilla on vanha ravirata käytössä leikkejä varten, mutta paikalla oli kaksi dopperia ja sakemanni, kaikki aikuiskokoaan hipovia nuorukaisia, joten päätin jättää leikkituokiot seuraaville kerroille. Kotimatkalla Lilla oli ihan väsy (ja on itseasiassa vieläkin) ja bongasin kuonosta pikkuisen punkin. Leeviltäkin löytyi kaulasta suurempi punkki, joten kaivoin taas punkinpoistotavarat esille. Leevin punkki irtosi helposti, mutta Lillan tiheä kuonokarva vaiketutti pikkuisen punkin poistamista. Myös puhdistusaineen haju oli Lillasta inhottava, mutta hyvin Lilla pysyi paikallaan huomattuaan, ettei se pääse rimpuilemalla pois. Koko kesänä ei koiriin ole tarttunut punkkeja, joten nyt arvon laitanko koirien niskaan punkkimyrkyt vai en... Taitaa jäädä ensi kesään, mikäli punkkeja ei enää koiriin tartu. Jos niitä ilmestyy samaan tahtiin kuin viime päivinä, saavat koirat punkkimyrkyt.