Lillan kanssa lähdettiin Savoon perjantai-iltana ja nyt on taas lauma koossa. Menomatka kesti reilut neljä tuntia ja kerran pysähdyttiin vakkarihuoltsikalle. Siellä on syrjemmässä metsä, jossa pidän omia koiriani  (tällä kertaa siis vain Lillaa) vapaana, että pääsevät reissaajat edes vähän jaloittelemaan ja pomppimaan rämeikössä. Kun isoveljeni ja isäni olivat käyneet kahvilla ja kaupassa, iskä jäi pitämään Lillaa autolle minun käydessä sisällä. Sanoin, että Lilla voi vähän vinkua perään, mutta huoltsikan ovelle asti näin auton oven alta pilkistävän mustan heiluvan hännän. Iskä syötti Lillalle makkaraa eikä pennulle kerinnyt tulla yhtään ikävä mammaa. Tuo oli kyllä niin suloinen näky, pikkuinen istui häntä hurjasti vispaten ja iskää suoraan silmiin tapittaen pyytäen lisää herkkua. Kun matka jatkui, uni maittoi taas. Lillan kanssa oli kyllä todella helppo reissata, valtaosa ajasta meni untenmailla ja herätessään katseltiin vain vähän ympärille, vaihdettiin asentoa ja käytiin takaisin unille.

Päästyämme perille oli jo melkein keskiyö ja hereillä nelihenkisestä perheestä oli vain isä, eli toinen isoveljeni. Pääsimme siis kotiutumaan rauhallisissa merkeissä, Lilla tutki paikat pikaisesti ja rauhoittui nukkumaan minun kanssani poikien leikkihuoneeseen. Pissapaperit levitettiin lattialle, mutta tyttö ei pissannut tai kakannut kertaakaan koko reissun aikana sisälle, ei veljelleni, ei mökille, ei mummolle eikä juhlapaikalle. Ulos, tai minnekään muualle, Lilla ei ilman minua mennyt ja ulkoota tuli kiire sisälle vaikka kaikki muut olivat ulkona, jos minä olin poistunut. Pari kertaa Lilla etsi minua vinkumisen kera. Lilla ei myöskään esimerkiksi pihalla lähtenyt vieraiden matkaan houkutteluista huolimatta, vasta kun minä lähdin matkaan, lähti Lillakin. Leevi olisi mennyt jo aika päiviä sitten innosta kiljuen... Minua melkein hävetti pennun viileä asenne vieraisiin: Lilla saattoi vain tyynesti katsella pentua luokseen pyytäviä ihmisiä ja meni heidän luo mikäli itse menin ihan vieraan luo. Toisaalta Lilla kyllä lukee ihmisiä, vihaisen oloisten ihmisten luo Lilla ei mene ja iloisten ihmisten kanssa Lilla leikkii ja kierii selällään nauttien rapsutuksista.

Lillan rauhallisuus, kuuliaisuus ja se kuinka se seuraa minua, tekee reissaamisesta helppoa. Lilla oli lähes koko ajan vapaana ja rauhottui jalkoihini paikkaan kuin paikkaan. Mummon  80v yllätyssynttäreillä oli vajaa 50 ihmistä, joista neljännes oli lapsia. Lilla nukkui jaloissani syödessäni ja jutellessani sukulaisteni kanssa ja juoksi pihalla rallia lasten kanssa sekä polski vedessä. Ensin Lilla vähän arasteli pomppivia ja huutavia lapsia, mutta intoutui pian leikkimään lasten kanssa. Tosi nätisti Lilla leikki, se ei kertaakaan pompannut kenenkään päälle tai näykännyt ketään. Veljeni nuorimmaisesta Lilla sai vähän yliannoksen ja Lilla pakoili hetkittäin yli-innokasta taaperoa.

Ainoa asia, joka Lillassa hämmentää minua on tietynlainen herkkyys, arkuus ja säikkyminen. Leevi on sellainen varma järkäle, joka ei säiky oikeastaan mitään. Kun se oli pentu, epäilin sen olevan kuuro, kun se ei säikkynyt mitään ääniä. En oikein tiedä miten Lillan säikkymiseen pitäisi suhtautua, se selvästi säikkyy tiettyjä ihmisiin liittyviä juttuja kovien yht' äkkisten äänien lisäksi. Näin ollen kovaääninen yskiminen saattaa hätkäyttää Lillaa, samoin suoraan kohti tuleminen. Monet sukulaismieheni ovat raamikkaita "äijiä" ja kulkevat toisinaan huomaamattaan suoraan kohti Lillaan. Esimerkiksi jos joku tuli portaita alas suorassa linjassa Lillaa kohti, saattoi pentu mennä pöydän alle turvaan. Koirankielellä tuollainen itsevarmana suoraan kohti käveleminen on uhkaava/haastava ele, joten en sitten tiedä, johtuiko säikkyminen vain tuosta. Jokaisella kerralla tulija kuitenkin kyykistyi samantien ja pyysi pentua luokseen ja Lilla kipittikin nopeasti huomattuaan, ettei vaaraa ole. Myös tunkeilevat lapsijoukot ahdistavat Lillaa ja mulla on takaraivossa pelko, että tuo joskus tikkaa jotain liian tunkeilevaa lasta.

Lillan koko (muun persoonan ja käytöstapojen lisäksi) sai taas paljon positiivista palautetta, moni ei tunnu haluan mitään ihan pikkuista fifiä, mutta ei suurtakaan koiraa. Mudi tuntuu olevan kätevä koko siitä välistä, tuo sama asia minullakin painoi vaakakupissa kun toista koiraa olin hankkimassa. Lillaa lahjottiinkin ahkerasti makkaralla ja muilla herkuilla, pentu sai oikein kerjäämisen tehokurssin. Nyt pitääkin kotona pitää tiukka linja, ettei tapa jää pennulle.

Lilla sai tottua reissulla vieraisiin paikkoihin, ihmisiin vauvasta vaariin sekä erilaisiin eläimiin. Veljeni tontti loppuu hiekkatiehen ja heti toisella puolella on lehmien laidun. Käytiin Lillan kanssa katsomassa laiduntavia lehmiä tien varressa. Lilla ei kiinnittänyt ensin lehmiin kummempaa huomiota, mutta kun lehmät alkoivat pakkautua aidan viereen, meni Lillalla pupu pöksyyn ja pentu siirtyi jalkojeni taas suojaan. Lehmät alkoivat pian liikehtiä levottomasti ja silloin meni minullakin pupu pöksyyn ja lähdimme takaisin talolle vähin äänin. Välissä oli vain ohut sähköaita, joka monin paikoin viisti maata. Yksin laitumia erottava lanka oli maassa ja yksi lehmä oli mennyt viereiselle laitumelle. Halusin pitää laumallisen puoli tonnia painavia sarvipäitä rauhallisina, varsinkin kun välissä oli vain tuo valkoinen nauha. Lehmät jäivät onneksi omalle laitumelleen eivätkä seuranneet tuon yhden lehmän esimerkkiä, muuten ne olisivat päässeet seuraamaan meitä melkein talon kulmalle asti. Muista eläimistä Lilla tapasi oravan ja veljeni igun sekä parta-agamat. Matelijat olivat tosin niin rauhassa, ettei Lilla tajunnut terroissa olevan mitään elävää. Syöttöhoidossa ollut orpo oravan poika ei myöskään liiemmin Lillaa kinnostanut.

Paluumatkan alkuun sattui vähän liiankin kuuma ilma, joten sain vähän taiteilla pitääkseni läähättävän pennun viileänä. Ensin ripustin ikkunan eteen valkoisen huivin, sitten juotin pennun ja tämän jälkeen kaivoin repustani shortsit. Laitoin shortsit vesikuppiin ja lisäsin vettä vielä sen verran, että kangas juuri ja juuri kastui. Peittelin pennun kylmällä kankaalla ja vihdoin pentu malttoi käydä nukkumaan. Lilla ei kertaakaan häiriintynyt märistä pökistä vaan antoi niiden olla paikallaan. Myöskään shortsien kääntely ja mahalle asettelu ei häirinnyt. Loppumatkasta alkoi kova rankkasade, joka viilensi hyvin myös ihmiset. Päästyämme kotipihaan Lilla juoksi ensitöikseen pissalle, sitten olikin jo kova kiire kotiovelle. Koirat olivat riemuissaan nähdessään toisensa, ne juttelivat keskenään viikonlopun tapahtumat ja kirputtivat toisiaan. Hetken kaksikko jaksoi leikkiä ennen kuin Lilla vetäytyi nukkumaan. Itsekin olin niin poikki reissusta, että menin päikkäreille ja Lilla ryömi tapansa mukaan sängyn alle nukkumaan.

Nyt saadaan taas elää viikon verran tavallista arkea ennen seuraavaa reissua, eli UPK:n erkkaria. Välissä on vielä ainakin tokotreenien aloitus ja olisi kiva nähdä Lillan Picca-veljeäkin.