On näköjään mennyt viikko päivittelemättä koirien kuulumisia. Kauheasti olisi kirjoitettavaa, pieniä arkisia asioita, niin kuin tässä blogissa muutenkin. Mitään ihmeellistä ei olla puuhattu, vietetty kesän sekä aurinkoisia että sateisia päivä lenkkeillen ja treenaten..

Lilla on taas edistynyt tokossa hirmuisesti, tuolla on kyllä kauhea oppimiskyky ja halu tehdä. Tuntuu, ettei sillä tule treenatessa edes mieleen, että se voisi alkaa perseilemään. Häiriönä meillä on ollut mm. koiria, lapsia, pyöräilijöitä ja capoeiraajia. Pentueen siskoksilla tuntuu olevan joku geneettinen valmius perusasennon oppimiseen. Lilla osaa siirtyä tosi hienosti mukana eri suuntiin ja ollaan jo aloiteltu vähän seuraamistakin. Esineiden tuomista olen harjoitellut Titin kanssa ja hyvin tuo lelunsa jo tuokin minulle, vaikka käskysanaa en ole toimintaan liittänyt. Luoksetulosta Lilla tuntuu oikein nauttivan varsinkin, jos harjoitellaan sitä Kallen kanssa (toinen pitää pentua toisen innostaessa). Pieni mudin alku pääsee pinkomaan minkä jaloistaan pääsee, saa tulla syliin ja herkutella nameilla. Lilla halitsee jo hyvin istu- ja maahankäskyt, joten olen alkanut palkkaamaan motskarilla ripeitä suorituksia sekä harjoittelemaan maasta istumaan nousuja. Jälkeäkin ollaan tehty, mutta viime päivät on joko satanut tai tuullut reippaasti, joten olen malttanut mieleni ja pysyny pois jälkirintamalta.

Yksinolo sujuu jo paremmin, Lilla on Leevin kanssa (tietääkseni) hiljaa. Jos Kalle lähtee, Lilla ei sano mitään. Jos Kalle ja Leevi lähtevät, Lilla korkeintaan ihmettelee ovella. Jos minä lähden, Lilla vinkuu. Jos minä ja Leevi lähdemme, Lilla useimmiten kiljuu... Onneksi tuo kiljuminen ei ole jatkuvaa, vaan pentu kyllä lopettaa vähän ajan päästä. Pääasia, että Lillan voi jättää Leevin kanssa yksin ja se on silloin hiljaa. Tuo koiraportti on kyllä mahtava kapine, koirat saavat syödä ruokansa ja luunsa rauhassa myös silloin, kun olemme poissa ja Lilla saa leikkiä leluilla ilman, että Leevi tulee niitä omimaan.

Pari päivää sitten kävin ostamassa koirille uudet Gappayn narupallot. Leeviä ei kiinnosta halpislelut ja tuo vanha Gappayn pallo alkaa olla jo ihan risa, joten sain tuhlattua parikymppiä kahteen palloon... Lillakin sai oman, pienen narupallon. Kummassakin pallossa on pitkä naru, joten pallon saa kiinnitettyä kätevästi olan yli vastakkaiselle kyljelle. Sekä Lilla että Leevi pääsivät kauppaan mukaan, Lilla osasi käyttäytyä paljon paremmin kuin Leevi. Lepakko on aina ollut vähän heikkohermo, jonka mielestä pitää vinkua ja venkoilla, jos ollaan kivassa paikassa eikä saa mennä oman mielen mukaan. Lilla sen sijaan oli rauhallisesti, istui tai makoili ja moikkasi luoksetulleita ihmisiä. Eilen käytiin uudestaan Mustissa ja Mirrissä, tällä kertaa vain Lilla mukana, ostamassa näyttelyremmi ja vaihtamassa sapuska. Nutra Goldin puppy-ruoalla Lillan masu oli vähän väliä sekaisin, joten käytettiin takuu hyväksi ja vaihdettiin ruoka  Hill's Nature's Best™ Puppy Mini/Mediumiin. Toivottavasti tuo nyt sopii paremmin, ainakin se uppoaa paremmin kuin edellinen ruoka. Kassalla myyjä kertoi viime käyntimme jälkeen toisen asiakkaan ihmetelleen Lillan käytöstä: "Mikä pentu tuommoinen on joka on noin rauhassa, istuskelee ja katselee vain?". "Mudin pentuhan se" myyjä oli naureskellut vastaukseksi.

Lilla on kyllä ihana pentu, kotonakin se lähinnä nukkuu. Toki se nikertelee pennun tapaan löytämiään pikkutavaroita, Lillan tapauksessa yleensä roskia, mutta mitään "pahaa" se ei tee. Ulkona virtaa sitten löytyykin, hetki sitten kotona lepäillyt pentu spurttailee ulkona ja toisinpäin: hetki sitten pihalla päättömästi säntäillyt pentu rauhoittuu lepäämään sisälle päästyään. Leevin kanssa nuo nujuavat sisällä, mutta sekin on yleensä toisen nirputtamista ja muuta rauhallista leikkimistä. Kummatkin ovat tavallisesti sisällä hiljaisia, mutta tuohon leikkii kuuluu keskusteleminen, Leevi mörisee ja ynisee möreällä äänellä ja Leevin lopetteua Lilla jatkaa inisemällä ja puhisemalla. Noiden kanssakäyminen on huvittavaa ja hellyttävää katseltavaa. Leevi selvästi nauttii uuden kaverinsa seurasta, varsinkin kun Lillan kanssa saa painella pitkin peltoja ja metsiä. Muutenkin Lilla on täysi nappivalinta meidän perheeseen, parempi kuin uskalsin toivoakaan.

UPK:n erkkari lähestyy kovaa vauhtia ja erkkarin lisäksi kalenteri on täynnä muitakin koiratapahtumia luonnetesteistä pentunäyttelyihin. Tänääkin olisi bh-koe, pitää katsoa josko mentäisiin sinne ihmettelemään. Lillan kanssa pitää treenata näyttelyesiintymistä, ajattelin viedä sen pentunäyttelyyn harjoituksen vuoksi. Mulla on kauhea kisakuume jo nyt, mutta pitää tyytyä näyttelyihin vielä jonkin aikaa. Ajattelin myös änkeä itseni jälkitreeneihin ja tokoryhmään, jos saan vaan jonkun kimppakyytiläisen.