Siellä oli vaikka millaisia ihmisiä, ihan tuntemattomia mulle, mutta kaikki ne silti oli ihan rakastuneita muhun. Tietysti! Vaikka kyllä mua jossain vaiheessa kävi tympimään se sylittely.
Siellä oli vaikka mitä herkkujakin! Enkä mä saanu mitään... Vaikka en mä kyllä mikään vegaani olekaan. Mamma teki nää ja kaikki muutkin tarjoiltavat ihan ite! Tai kyllä mä vähän autoin ja siivoilin lattioita.
Vaikka mä en syömää päässykä, ni mä sain silti leikkiä. Ja kaikki tykkäs kauheesti katella mua, kun mä oon niin taitava ja vahva!
Sit mä vähän kans hölmöilin ja kellin nurmikolla
Kun mentiin takas sisälle, mua alko kauheesti väskää. Mamman lahjapöydän vahtiminen oli rankkaa puuhaa, joten mä simahdin ihan vaan hetkeks siihen pöydän alle.
Mun piti vhän konsultoida mammaa, et miten niissä yo-kuvissa oikein ollaan. Se oli vakavaa puuhaa, eihän se ilman mun apua olis mitään fiksuja kiitoskortteja kuitenka saanu aikaan!
No ei ne ymmärtäny, joten mä luovutin...
Sit ne kaappas mut niihin kuviin! Voi jessus sentäs... Mä kyllä ajattelin, että musta tulee isona kyllä ennemminkin joku mestari tokossa tai pk-puolella, ei toi lukeminen ole ihan mua varten.
Leevi oli koko tän ajan kotona. Voi että mä olin riemuissani, kun pääsin sen luo takas. Se on näin komea, iso ja pelottava, sitä ei kukaan olis sylitelly ja se olis saanu vahtia sitä lahjapöytääkin. Ja ihan varmana munkin kuvausneuvot olis menny paremmin jakeluun, jos Leevi oli vähän murahtanu ja vilauttanu valkoista hammasrivistöään!
Mä häippään nyt viettää kesäpäivää, tuolla paistaa kivasti aurinko, ni voitais vaikka menna Leevin kans uimaa. Moikka!
Kommentit