Äsken oltiin iltalenkillä ja palailemassa kotiin päin, Lilla juoksi vapaana pellon reunassa ja Leevi oli kiinni. Usvan takia en viitsinyt Leeviä pitää vapaana, koska Leevi näkisi jänikset ja koirat ennen minua jolkottaessaan edelläni. Lillan painellessa usvaisella pellolla, näin edempänä jonkin eläimen. Pyysin Lillan samantien luokseni, pentu totteli ja kävi nätisti istumaan huomatessaan, että olin laittamassa sitä kiinni. Seisoin paikallani yrittäen saada selvää mikä eläin edessä päin oli. Kun eläin tuli tielle ja alkoi lähestyä meitä, koiratkin huomasivat sen. Hetken päästä tajusin, että kyseessä oli iso kettu ja pellolla oli puolipitkäkarvainen, harmaa kissa. En tiedä huomasiko kettu meitä ollenkaan vai oliko se vain todella uhkarohkea.

Pian kettu muutti suuntaansa ja lähti taas kaartelemaan pellolla kyhjöttävää kissaa. Itse jatkoin matkaani koirien kanssa tietä pitkin nähdäkseni tapahtumien kulun. Vähän aikaa kettu ja kissa kyräilivät toisiaan, kunnes kissa sähähti ja hyökkäsi kettua päin. Kettu lähti jahtaamaan kissaa ja saikin sen jossain vaiheessa kiinni. Eläimet juoksivat sen verran kauas, etten nähnyt kunnolla mitä kissalle kävi, mutta käsittääkseni se jäi istumaan aidan viereen ketun poistuessa. Koirat olivat koko ajan todella nätisti, istuivat vierelläni katsellen kiinnostuneina kissaa ja kettua. Välillä Leevi katsoi minua ihmetellen ja Lilla haukkui pari kertaa vaimeaa vahtihaukkua.

Jatkoin matkaani, kun tilanne rauhoittui ja kettu lähti kissan luota pois. Vähän ajan päästä tajusin, että kettu lähti seuraamaan meitä. Se käveli reteästi valaistua tietä pitkin, mutta vaihtoi onneksi pian suuntaan ja lähti pusikon puolelle. Kettu ei meitä kohtaan varsinaisesti aggressiivinen ollut, mutta se oli mielestäni jotenkin omissa maailmoissaan ja liian "tuttavallinen". Eivätkö ketut yleensä karta ihmisiä (ja koiria)? Pakkohan sen jossain vaiheessa meidät oli huomata, joko nähdä tai haistaa. Liekö yksilöllä ollut kapi, sen verran outoa käytöstä tuo mielestäni oli eikä ketun karvapeitteessä kehumista ollut. Toivottavasti tuo kettu pysyy poissa; en halua riskeerata koirieni terveyttä kapilla sen enempää kuin ketun mahdollisella hyökkäävällä käytöksellä. Täytyy kyllä myöntää, että ketun puuhia oli mielenkiintoista seurata, mutta kannoilla hiippaileva kettu oli jokseenkin pelottava kokemus.