Viikonloppu meni koirien kannalta lepäillessä (ja ihmisten osalta hirveässä häslingissä), mutta alkuviikosta ollaan puuhattu senkin edestä. Lilla pääsi muutamaksi tunniksi lauantaina ja sunnuntaina järjestelemään ja siivoamaan tilaa, jossa muistotilaisuus järjestettiin. Lilla oli tosi hienosti, vaikka välillä meinasi tylsyys iskeä. Suurimman osan ajasta se pysytteli lähelläni, tutki paikkoja ja leikki leluilla. Jos lähdin hakemaan yläkerrasta tavaraa, se keskeytti puuhansa ja lähti mukaani pyytämättä. Hautajaisten ajan Lilla oli yksin (Leevi seuranaan) viisi-kuusi tuntia, pisimmän ajan tähän mennessä. Mitään ei oltu tuhottu, toivottavasti tyttö oli myös hiljaa.

Maanantaina satoi koko aamun, mutta onneksi päivää kohden kirkastui. Otinkin kivasta ilmasta hyödyn ja olin ulkona klo 15-22.30... Ensin lähdettiin metsään Lillan, Tara-collien ja Roope-toopen kanssa ja koirat saivat peuhata reilun kolme tuntia pihalla, metsässä ja rannalla. Lilla oli taas ihan elementissään päästessään juoksemaan pitkin rämeikköjä ja polskimaan veteen. Lillalta ei loppunut virta ollenkaan, se juoksi onnessaan kömpelö toope perässään. Itse pidin hauskaa kavereiden kustannuksella kertomalla hirvikärpästen mairittelevimmista puolista. Hirvikärpäsiä kopsahteli sekä ihmisten vaatteille että koirien turkkeihin ja ne piiloutuivat nopeasti jopa dobberin lyhyeen karvaan. Autossa Lilla sai tottua muihin koiriin ihollansa, koska Lilla oli etupenkillä Taran kanssa kaverini sylissä. Roope kun innostuu tytöistä autossakin ja haluaisi leikkiä näiden kanssa, on helpompi pitää rauhalliset tytöt villin pojan ulottumattomissa.

Lenkin jälkeen mentiin kotiin, Lilla sai syödä ja nukkua muutaman tunnin. Tällä ajalla söin ja kävin Leevin kanssa lenkillä. Vähän ajan päästä sain selville, että veljeni dobberi on tylsistyneenä himassa veljeni ollessa töissä. Lähdimme siis vielä uudestaan koirien kanssa lenkille. Neljän koiran saaminen autoon oli oma farssinsa. Lillaa kun pitää pitää mieluusti sylissä, ettei se ala puklaamaan ja hienohelmaneiti-Tara taas ei viihdy takapenkillä isojen poikien kanssa. Roope ja Kreuz ovat sen verran villejä poikia, että takapenkillä oli hyvä olla joku ihminen poikien välissä. Kukaan koirista ei olisi halunnut mennä autoon ensin, ettei vaan jää eroon kavereista ja Tara ei halunnut mennä autoon isojen poikien takia. Kun toinen pojista saatiin autoon, joku koira juoksi ovesta ulos toisen koira perään... Hetken päästä satakiloa koiraa oli lastattu autoon. Kaupungissa näytti vielä valoisalta, mutta metsässä olikin jo vähän liian pimeää mustien koirien kanssa, joten pitäydyttiin metsätiellä. Tara sipsutti kauniisti ihmislauman jatkona, mutta kolme nuorempaa koiraa painelivat metsätiellä onnessaan. Varsinkin Kreuz oli aivan innoissaan ja Roopea hieman pelotti iso päättömästi juokseva rotutoveri. Roope on muutenkin hieman teatraalinen tapaus ja Kreuzin tönäistessä pikkutoopea, piti päästä kaunis kiljaisu. Roope kuitenkin juoksi Lillan ja Kreuzin kanssa, kunhan Kreuz ei kiinnittänyt suoraa huomiota Roopeen. Lilla juoksi reippaasti pimeässä, itseään isompien koirien kanssa. Jo hieman väsyneiden koirien saaminen autoon oli paljon helpompi homma ja kotimatka sujui rauhaisasti.

Kotona Lilla sai jälleen sapuskaa ja itse lähdin Leevin kanssa "koiraehtoiselle" lenkille, eli Leevi sai päättää matkan suunnan ja reitin. Leevi päätti suunnata koirapuistolle, joka oli onneksi tyhjä. Leevi sai ensin haistella pienten koirien puolen läpikotaisin ja tämän jälkeen siirryttiin isojen koirien puolelle. Kun Leevi oli saanut nuuskutella kaikki ihanan mielenkiintoiset hajut, pyysin Leevin sivulle. Tehtiin seuraamista, varsinkin käännöksiä eri suuntiin ja liikkeestä maahanmenoja. Lisäksi treenasin noutoa, joka on meillä jäänyt aika vähälle huomiolle. Leevi osaa lähes kaikki suorituksen osa-alueet: perusasennon, odottamisen kapulaa heitettäessä, kapulan hakemisen sekä tulla eteen/sivulle istumaan, mutta kapula tippuu samalla kun pylly alkaa laskeutua istuma-asentoon. Se kyllä ottaa kapulan suuhunsa, vaikka se istuisi, mutta se ei itse mene istumaan kapula suussaan. Tällä kertaa treenattiin pallolla niin, että pyysin Leeviä istumaan pallo suussaan ja itse pidin käsiä Leevin suupielissä ettei se saanut syljettyä palloa maahan. Muutaman toiston jälkeen Leevi alkoi pitämään palloa jo vähän paremmin suussaan. Heti kun pylly oli jo maassa, se lopetti sylkemisen ja piti palloa nätisi suussaan. Tehtiin noin viisi toistoa, tauko ja uusi viiden sarja muutamaan otteeseen. Kaipa se lähtee pian sujumaan paremmin, kun sylkeminen vähentyi jo ensimmäisillä kerroilla. Loppuun otin vielä lyhyitä seuraamispätkiä, palkka hyvästä kontaktista. Treenaaminen lopetettiin palloleikkiin ja Leevi pääsi pinkomaan tennispallonsa perään. Koirapuistolta juostiin koko matka kotiin,  Leevi juoksi reippasi pallo suussaan. Loppumatkasta hölkättiin ja lopuksi käveltiin, että Leevi sai vähän jäähdytellä ennen sisälle menemistä.

Tänään Lilla pääsi taas leikkimään Roope-toopen ja Taran kanssa metsään. Tuo pentu on kyllä ihan joku muu kuin koira, enneminkin joku metsäneläin. Tuntuu, että se selviäsi metsässä oikein hyvin itsekseenkin ja se selkeästi nautii olostaan metsässä. Se tepastelee kaikissa kurapasseissa, jää makoilemaan ketarat ojollaan kosteisiin lammikoihin, kierii kosteissa heinä- ja sammalmättäissä, spurttailee ketterästi rinteillä, syö marjat suoraan puskista, kaivelee itselleen viilennyskuoppia ja käy uimassa. Lillan koko olemus muuttuu, kun se pääsee koirakavereidensa kanssa metikköihin. Vaikka kaikki muut palaisivat lenkiltä kuivina ja siisteinä, Lilla on takuuvarmasti litimärkä ja kihara turkki ojossa. Näköjään koira tullut omistajaansa, minuakaan ei haittaa sääolot tai vaatteiden likaantuminen ja lisäksi haaveilen ensi kesänä viikon vaellusreissusta. Lisäksi juokseminen tuntuu olevan Lillalle elinehto, oli kuinka kuuma tai sateinen ilma tahansa, se vain pinkoo eteenpäin aina kun saa mahdollisuuden. Vaikka se käveleekin remmissä nätisti ja rauhoittuu syliin, heti kun sen päästää vapaaksi se etenee laukaten. Onneksi Lilla on kyllä kuuliainen ja saan ohjailtua sitä paljon omalla ruuminkielelläni ja äänenpainoilla, eli ei sen meno sentään ihan holtitonta ole.

Huomenna koitan jaksaa kirjoittaa tämänpäiväisistä treeneistä, kun tuota tekstiä on jo nyt ihan kiitettävästi. Ajatuksen kulkikin tökkii ihan hyvin tähän aikaan yöstä, joten palailen huomenna.