Pitäisi vissiin minunkin hieman useammin tätä blogia kirjoitella, taas mennyt monta päivää päivittämättä. Ollaan treenailtu, oltu lenkeillä muiden koirien kanssa, tutustuttu uusiin leikkikavereihin ja varmaan paljon muutakin, suuren osan olen jo ehtinyt unohtaa.

Keskiviikkona käytiin Taran, Kreuzerin ja Lillan kanssa metsälenkillä. Koirat saivat painaa metsässä omaan tahtiinsa pari tuntia ja suurin osa ajasta meni Kreuzin ja Lillan vauhdikkaissa leikeissä. Kreuzerin harmiksi Lilla keksi omaakin puuhaa kuoppia kaivaen ja aarteita etsien eikä Lilla kaivannut Kreuzin apua. Päinvastoin, Lilla puolusti aarteiteen, joka on omasta mielestäni äärimmäisen ärsyttävä piirre. Kreuz koitti saada Taraakin leikkimään, makasi Taran edessä leikkiinkutsuasennossa vaikka kuinka kauan, mutta Tara ei innostunut ollenkaan. Ilmeisesti poitsu käytti leikkiikutsuasentoa samalla rauhoittelevana eleenä, koska poitsu ei juurikaan pomppinut vaan odotti kärsivällisesti, että narttu olisi tullut tekemään tuttavuutta.

Torstaista minulla ei juurikaan ole muistikuvia, mutta perjantaina koirat pääsivät taas eläinkauppaan. Lillan vilkkuvalopanta meni epäkuntoon ja mentiin palauttamaan panta. Myyjät olisivat antaneet toisen vastaavan tilalle, mutta tuo panta oli jo kolmas toimimaton panta, joten otimme rahat takaisin. Samalla ostin Haltin monitoimiremmin, varoituskyltin ("Me vartoimme täällä, kulkeminen omalla vastuulla") sekä tarrat siihen. Mudia tarroista ei löytynyt, joten Lillan virkaa varoituskyltissä saa toimittaa kroatianpaimenkoira.

Lauantai meni leppoisasti illallisella tutustuen uusiin ihmisiin ja Lillallakin pääsi mukaan. Lillalle seuraa piti samanikäinen Kaptah-pentu ja kaksikko jaksoikin leikkiä lähes koko illan. Yhteinen sävel löytyi jo heti pihalla ja pennut leikkivät sekä paini-, kiskomis- että jahtausleikkejä. Ketterällä ja nopealla Lillalla oli etulyöntiasema kömpelöön urokseen verrattuna. Sisällä painileikeissä kaksikon leikit menivät yksiin eikä kumpikaan ollut niskan päällä. Lattioilta löytyi pudonneita hampaita ja painimatsin jälkeen kummallakin pennulla oli aukkoja hammasrivistössä. Ihmiset valuivat kotiin puolen yön aikaan ja saimme kyydin kotiin. Lilla uuvahti jo heti autossa ja uni maittoi kivasti aamuun asti.

Eilen Lilla pääsi taas leikkimään iltapäivällä Kaptahin ja Pican kanssa. Lilla oli porukan isoin, Picca heti perässä ja Kaptah hieman mudisisaruksia pienempi. Pennut saivat leikkiä Löytyn treenikentällä, metsässä ja pururadalla. Pojista oli kiva harjoitella astumista, mutta Lilla ei ymmärtänyt noita puuhia ollenkaan. Aina Titiäisen kumartuessa kaivamaan, jompikumpi pojista nousi selkään ja usein "jäljelle jäänyt" poika nousi vielä junan jatkoksi... Jossain vaiheessa Picalla meinasi mennä hermo Lillaa vikittelevään Kaptahiin ja mudinpoika nosti komean rähäkän. Kaptah säikähti aina takaa tulevaa haukkua, mutta tyyntyi heti huomatessaan, että haukkuja olikin vain Piccis eikä Piccis saanutkaan kummoista vastaanottoa hurjistumiselleen. Kaptahin omistaja ei ehtinyt olla meidän kanssa kuin tunnin verran ja viiden aikaan hän heitti meidät tuohon meidän pelloille.

Pelloilla ja puistossa sisarukset saivat juosta ja painia frisbeegolfaajien kiusaksi. Painileikeissä sisaruksilta putosivat loputkin hampaat, Picalla ei ollut jäljellä enää yhtään kulmuria ja takahampaissa oli pitkä rivi tyhjää. Lilla on vielä yksi komea kulmahammas kiinni ja enemmän takahampaita. Välipalaksi varsinkin Lilla popsi ruohon seasta kanin papanoita, lammessa ja joessa käytiin juomassa, polskimassa ja viilentymässä. Kun minä, Minna ja Kalle parkkeerattiin ruoholle istumaan, pennutkin pitivät pienen lepotauon. Samalla riideltiin siitä, mihin mentäisiin syömään ja loppujen lopuksi Kalle taipui minun ja Minnan tahtoon, eli matkasimme pentujen kanssa kaupunkiin kohti kiinalaista raflaa. Matkalla törmättiin Kreuzeriin ja Katiin, ennestään tuttuun jättiin oli Lillasta kiva törmätä eikä Piccakaan aluksi sanonut mitään. Kun Piccis huomasi, että dobberi lähtikin samaa matkaa meidän kanssa, piti vähän venytellä äänijänteitä. Kreuzkin kiihtyi vähän toisen haukkumisesta, mutta mitään kränää ei kuitenkaan syntynyt. Kävelimme samaa matka vain muutaman kymmenen metriä ennen kuin käännyimme raflalle vievälle tielle. Kalle ja Minna hakivat ruoat minun odotellessa koirien kanssa pihalla ja Picalle meinasi tulla itku Minnan kadotessa ravintolan sisälle. Ruoat mentiin syömään erää koulun pihalle ja koirat saivat olla vapaana meidän herkutellessa. Kun olimme ahtaneet itsemme täyteen, lähdimme lyllertämään bussipysäkille päin. Minnan bussi lähti kahdeksan aikaan illalla ja pennut saivat nukkua lämpimissä syleissä ennen bussin saapumista. Lilla sai olla syliteltävänä lähes koko matkan kotiin, olihan se puuhannut koko päivän. Lisäksi oikaisimme kaupungin kautta enkä halunnut kuljettaa pentua remmissä pitkin asfalttiteitä. Lilla ei herännyt edes aamuyöllä puuhaamaan ja jatkoi aamu-uniaan aamupissien jälkeen.

Tänään koirat pääsivät mukaan hakemaan Kallen pyörää huollosta. Liikkeen Leevi lähinnä seisoskeli paikallaan, mutta Lillaa olisi kiinnostanut tutkia uutta paikkaa, joten tyttö liukasteli lattialla. Ulkona osat vaihtuivat eikä Leevi meinannut pysyä housuissaan, kun se luuli pääsevänsä pyöräilemään. Mun pyörä on ollut koko kesän ajokelvottomassa kunnossa ja Kallen pyörä edellisen kämpän kellarissa, joten Leevi ei ole päässyt pyöräilemään koko kesänä kuin pari kertaa. Sovittiin, että Kalle pyöräilee Leevin kanssa kotiin ja minä tulen Lillan kanssa omaan tahtiini perässä. Leevi ulvoi innosta huomatessaan, että se pääsee kuin pääseekin juoksemaan pyörän vieressä. Leevi oli kuulemma nauttinut kunnolla ja koittanut laittaa laukaksi useaan otteeseen ja sopivissa kohdissa poitsu olikin päässyt laukkaamaan minkä jaloistaan pääsi. Itsekin haluaisin hyvän pyörän, että pääsisi useammin pyöräilemään Leevin kanssa.

Samaan aikaa me löntysteltiin Lillan kanssa kotiin päin ja poikettiin matkalla ensimmäistä kertaa koirapuistoon. Tai onhan Lilla siellä ollut Leevin kanssa, mutta nyt se näki ensimmäistä kertaa muita koiria siellä. En tiedä mikä mielenhäiriö minuun oikein iski, en oikein tykkää koirapuistoista. Nyt siellä oli kuitenkin vain kaksi rauhallista labbista ja pienempi uroskoira, joten uskaltauduin Lillan kanssa sisälle. Lillaa vähän hirvitti muut koirat ja suurimman osan ajasta se istui sylissäni penkillä ihmetellen muiden koirien menoa. Lähdimme samaan aikaan pienen uroksen omistajan kanssa ja silloin Lilla innostui leikkimään. Se yritti saada toista leikkimään, mutta luopui yrityksestä, koska huomasi minun jatkavan matkaa kotiin päin.

Huomenna onkin taas tokotreenit ja luvassa on ihan hyvää säätä. Hakutreeneihin saatiin uusi kimppakyytiläinen Kaptahin omistajasta ja ensi viikolla päästään varmaan taas hakumetsään. Hakuleiri taitaa meiltä mennä sivusuun, kun en saa yhteyshenkilöä kiinni. Hampaiden tippumisesta tulikin jo selitettyä, mutta toinen terveysasia jäi kertomatta. Lillalla on masussa monta finnin näköistä vaaleaa näppylää. Pitää katsoa mihin suuntaan masun kunto menee, toivottavasti moiset ällötykset häipyvät mahdollisimman pian.