Moikka! Mä sain viikonloppuna peuhata monta tuntia Tinkan kanssa, vähänks oli kivaa! Meijän mammat kuvitteli, että meitä kiinnostais poseeraminen... Jos me ollaan hetki paikallamme, ei se tarkoita, että me voitais samalla keskittyä kameraan katsomiseen!




Me painittiin melkein koko ajan, kato ku me ollaan hurjia!


Jossain vaiheessa Tinksu vissiin kuvitteli, että se sais rauhoitettua mut


Mut mä vaan hurjistuin lisää!


Ei vaan, oikeesti me ollaan kyllä ihan kavereita, vaikkei me kameralle sitä näytettäiskä.


Tässäkin vahditaan, ettei kukaan pääse yllättää meijän laumaa


Tinka löysi jostain Karjala-tölkin eikä antanu mulle yhtää!


Loppua kohden me alettiin jo väsyä noihin paprazzeihin ja annettiin yks semiposeeraus


Ja kun Tinka ei nähny, ni mä näytin kuinka kaunis mä osaan olla! Oikea mamman pikku koipieläin.