Ninni tuli hakemaan meidät puoli viiden aikoihin perjantaina Terhi Multamäen ohjaamiin treeneihin Helsingin Kivikkoon. Matkaan meni vajaa tunti ja ehdittiin käydä Lillan ja Tiukun kanssa lenkillä ennen treenien alkua. Lenkin jälkeen vietiin koirat autoon ja Lilla rauhoittuikin hyvin eikä huutoa kuulunut missään vaiheessa.

Ennen meitä kentälle pääsi useampi osaava koirakko, osa heistä treenasi bh-kokeeseen. Kun menin Lillan kanssa kentälle, Lilla sai ilahtuneen vastaanoton ja pääsi ihmisten löllyteltäväksi. Lilla oli tietenkin aivan innoissaan ja kiipesi uusien tuttavuuksien sykkyyn. Lilla sai kehuja hienosta kiiltävästä turkista sekä avoimesta ja reippaasta luonteestaan. Koko aika ei sentään mennyt sylittelyksi ja hellimiseksi, vaan päästiin näyttämään mitä me oikein osataan. Ensimmäiseksi taidettiin ottaa perusasentoon siirtymistä ja Lilla ottikin oikean asennon reippaasti eri suunnista. Sitten otettiin pikku pätkä seuraamista ja sain Terhiltä hyviä vinkkejä palkkaamiseen. Pidin kättä lähellä reittäni Lillan oikealla puolella ja pentu seurasi reippaasti ja malttoi pitää tassutkin maassa.

Seuraamispätkien jälkeen otettiin maahanmenoja ja istumista. Ensin näytin kuinka Lilla osaa mennä maahan ja nopeasti se tipahtikin maahan. Tämän jälkeen otettiin reipasta leikkimistä lelulla Lillaa innostaen ja käskien se aluksi maahan ja myöhemmin istumaan. Maahanmenot sujuivatkin hyvin, mutta kun pyysin Lillaa istumaan, se tarjosi maahanmenoa. Terhi jelppi asennoissa ja eleissä, joilla viestitin Lillalle maahanmenemistä, en istumista, ja lopulta tuokin homma alkoi sujua. Patukalla taistelu ei meinannut oikein, kun tytöllä ei ollut hampaita ja jäljellä olevatkin tipahtelivat leikin lomassa.

Eteenistumista ei olla vielä harjoiteltu, mutta nyt aloitettiin senkin treenaaminen. Otettiin muutama toisto ja harjoitellaan sitä enemmän rauhassa kotosalla. Sain tähänkin hyviä neuvoja ja uskon, että ensi kerralla juttu voisikin jo sujua paremmin. Lissulta saatiin lainaan pikkuinen noutokapula, jonka kantaminen oli Lillasta tosi hauskaa varsinkin, kun kaikki ihmiset ihastelivat kateellisina Lillan uutta aaretta. Kotona meillä on pari Leevin kolmekiloista noutokapulaa, joten Lillalle pitää hommata oma pienempi kapula. Kaiken mielenkiintoisen leikkimisen ja namien syömisen jälkeen otettiin käsittelyharjoituksia, jotka olivatkin Lillasta paljon tylsempiä. Hyvin se antoi katsoa, mutta ei oikein malttanut olla paikoillaan. Viimeiseksi liikkeeksi jätettiin vauhdikas luoksetulo. Terhi ymmärsi hyvin sen mistä viimeksi tappelin LKK:n kouluttajan kanssa, eli Lillan saa päästää vasta kun se on hetken nätisti ja vasta kun minä kutsun sitä. Harjoitus siis onnistui hyvin ja Lilla pinkoi luokseni ja sai lelupalkan.

Kun kaikki koirakot olivat saaneet treenattua, menimme viereiselle pellolle koirien kanssa. Lilla ensin vähän ihmetteli ympärille pölähtäneitä koiria, mutta innostui pian leikkimään. Terhin Muru-pennun kanssa Lilla sai aikaan hyvät paini- ja jahtausleikit. Pennut eivät välittäneet edes aikuisten koirien mölinöistä vaan keskittyivät peuhaamiseen. Osa porukasta lähti pois ja me jatkoimme tietä pitkin hiekkakentälle. Hiekkakentällä oli ihana hiekkakasa, jossa oli kiva kaivella, spurttailla, laskea mäkeä ja josta oli kiva suihkia hiekkaa mamman päälle. Pian oli jo niin pimeä ja kylmä, että palailimme autoille. Juttu ei kuitenkaan meinannut loppua ollenkaan (milloin koiraihmisiltä juttu loppuisikaan?) ja Lillan mielestä oli vain kiva saada lisäaikaa Murun kanssa peuhaamiseen. Kotimatkalla Lilla nukahti samantien ja itsekin olin aika poikki. Kun päästiin kotiin, kello oli lähemmäs puolta kahtatoista.

Treeneistä ei kyllä ole muuta pahaa sanottavaa kuin sijainti. Sain treeneistä rutkasti motivaatiota ja neuvoja, joten minua kyllä harmittaa hirveästi, jos ei päästäkään jatkossa treenaamaan. Mielestäni oli todella hyvä, että jokaiseen pieneen eleeseenkin annettiin palautetta, koska omia asentoja ja eleitä ei useinkaan ehdi tiedostamaan. Lisäksi treenien "kisamaisuus" on mielestäni hyvä juttu, kisatilanne on ikäänkuin ennestään tuttu sekä koiralle että ohjaajalle. Rivitottiksessa tehdään asioita kiireellä eikä kouluttajilta juurikaan saa palautetta, jos sitä ei erikseen pyydä. Nyt pitää vaan toivoa, että aikataulut eivät mene ristiin, että päästään jatkossakin Terhin treeneihin!