Eilen koirat olivat muutaman tunnin yksin ja kotona minua odotti kaakaojauheella herkutellut Lilla. Keittiön lattia oli koristeltu suklaisilla tassunjäljillä ja kaiken kruunasi portilla pomppinut suklaapupun duraselmalli. Pyysin Kallea siivoamaan Lillan taideteoksen, eli lattian koristelun, sillä aikaa kun itse menin Lillan kanssa pihalle. Pennulta suorastaan nousi höyry korvista sen painaessa sokeri- ja kofeiinipöllyssä pellolla. Ensimmäistä kertaa se lähti jopa jäniksen perään, mutta sieltäkin laukkasi yhtä lujaa takaisin luokseni.

Kun Lilla oli hieman rauhoittunut, otin puhelimen käteen ja soitin siskolleni, jonka puoleen käännyn kaikissa mahdollisissa  koirajutuissa. Oksennuttamisesta ei ollut enää hyötyä, sillä mässäilystä oli kulunut turhan paljon aikaa. Onni onnettomuudessa: purkin pohjalla oli vain noin desi kaakaojuomajauhetta (joista puolet liiskana lattiassa) ja tuoteselostuksen mukaan tuote oli suurimmaksi osaksi sokeria ja vain 20%:sesti kaakaojauhetta. Eli aika turvallisin mielin olin, vaikka seurailinkin Lillaa pitkin iltaa ja huolehdin, että se juo tarpeeksi. Lilla saikin herkutella piimäannoksella ja piimäisellä iltaruoalla. Ruoan jälkeen Lilla rauhoittui jo lepäilemään ja iltalenkin jälkeen tyttö nukkui hyvin aamuun asti.