Viime viikonloppuna lähdettiin Savoon Kuopiota ja Siilinjärveä kohti koko porukan voimin. Koirat olivat takapenkillä Kallen kanssa ja ne ottivatkin reissaamisen rennosti. Puolessa välissä pysähdyttiin huoltsikalle ja itse kävin koirien kanssa metsässä lenkillä. Leeville paikka on jo tuttu ja se on tottunut karistamaan kaupungin pölyt metsään kunnon spurteilla. Lillalla ja Leevillä olikin hauskaa juostessaan pitkin pusikkoa ja autoon sain pakata kaksi tyytyväisesti läähättävää koiraa. Lilla ei voinut pahoin missään vaiheessa; kuolaa, saati oksennusta ei tarvinnut siivota kertaakaan.

Kuopiossa parkkeerattiin auto mummon pihaan ja koirat saivat syöpötellä kaiken maailman herkuilla. Myös ihmiset saivat mahansa täyteen ja koirat rauhoittuivat makoilemaan, kun herkkuja ei enää tippunut. Vähän ajan päästä koirat pääsivät taas auton takapenkille köröttämään Siiliä kohti. Veljeni pihassa koirien olikin hyvä juosta viimeisetkin energiat ennen siskoni vauvan ristiäisiä.

Varsinkin Leevi nauttii reissaamisesta, sen mielestä on ihanaa tavata uusia ihmisiä, tutkia uusia paikkoja ja saada herkkuja sekä hellittelyjä. Lasten kanssa Leevi oli jälleen todella hienosti, se veti sikeitä keskellä lasten huonetta ja seisoi tyynesti paikallaan vaikka lapsi kuinka halailisi tai juoksentelisi ympäri pihaa. Leevi rakastaa myös omakotitaloja pihoineen, se kun pääsee ihmisten kanssa aina mukaan pihalle eikä niin välitä olenko minä mukana vai en. Lillalle sen sijaan minun kanssa oleminen on tärkeämpää kuin muut ihmiset, uudet paikat tai muut huvitukset. Myös lasten riekkuminen käy Lillan hermoille ja se mieluummin vetäytyy jonnekin syrjemmälle nukkumaan, jos se on päivän puuhista poikki.

Koirat saivat nauttia maalaiselämästä ja syyslomasta maanantaihin asti ennen kuin lähdimme taas kohti etelää. Maanantaina täällä oli todella hieno ilma ja koirat pääsivätkin reissaamisen vastapainoksi pitkälle lenkille. Tiistaina juhlistimme Kallen äidin syntymäpäiviä ja koiratkin pääsivät onnittelemaan Katia.

Keskiviikkona meillä piti olla treenit, mutta taaskaan kukaan ei tullut avaamaan hallin porttia ja ovia, joten menimme Ninnille. Lilla pääsi taas leikkimään Tiukun ja silkkien kanssa sekä metsästämään herkkuluita. Jossain vaiheessa Tiuku meni haukkumaan Vito-hepan laitumelle, mutta pian tajusimme, että siellä oli myös toinen koira, naapurin sakemannipentu. Itse jäin pitämään Lillaa ja Tiukua, kun Ninni lähti ajamaan koiraa pois. Lilla ihmetteli hepan juoksemista ja hirnahduksia, mutta myöhemmin se käveli tyynesti suuren hevosen vierellä talliin. Kun heppa oli saanut loimen päällensä ja heinät lattialle, menimme itse sisälle lämmittelemään. Lincolnilla oli Tiukun juoksujen takia pää pyörällä ja Lillaakin piti koittaa ahkerasti astua. Lilla antoi innokkaalle kosiskelijalle säännöllisin väliajoin hammasta, mutta kun poitsun into ei laantunut ollenkaan, piti silkkipoika sulkea toiselle puollelle kämppää. Lilla sai hyvät leikit aikaisiksi Popan kanssa, kiipesi Popan perässä sohvalle ja jumittui jossain vaiheessa pöydän alle. Titiäinen sai nauttia iltaruoan Á la Ninni, eli Lillakin sai kuppiinsa Neuta, lihaa, öljyä ja raejuustoa. Ruoka upposi penskaan ennätysajassa eli pitää ostaa Lillallekin Neuta kotiin.

Torstaina Hannu Puukko tuli avaamaan meille hallin ovet ja pääsimme halliin treenailemaan. Hannun kanssa saimme pitkät keskustelut aikaiseksi mudeista ja erilaisista koulutustyyleistä. Minttu-mudi ei tällä kertaa ollut ollenkaan mukana, mutta nelivuotias kelpieuros tuli näyttäytymään hallin puolelle. Lillan kanssa leikittiin aluksi patukalla ja leikin lomassa otettiin erilaisia liikkeitä. Seuraamista otettiin pikkupätkiä, mutta parhaiten Lillalta sujui estehyppy, jota harjoiteltiin muutamia kertoja matalalla esteellä. Paikalla oloa harjoiteltiin istuen ja Lillan pylly pysyi hyvin maassa ympärillä olevasta hässäkästä huolimatta. Pysyin tosin koko ajan Lillan lähettyvillä, korkeintaan muutaman askeleen päässä ja kiinnitin enemmän huomiota aikaan kuin matkaan. Lopuksi annoin Lillan kantaa Ninnin noutokapulaa, joka oli Lillan mielestä hurjan hauskaa.

Torstai-iltana käytiin koirien kanssa tunnin lenkillä ja Lilla sai juosta suurimman osan matkasta vapaana. Leevin kanssa otin tokoa extempore ja se olikin aivan innoissaan. Kalle toimi tuomarina, jolle kävimme "ilmoittautumassa". Otin pitkiä seuraamiskuvioita, joista yksi oli tokon evl:n neliö (seisominen, istuminen ja maahanmeno seuraamisen yhteydessä) ja Leevillä pysyi kontakti koko ajan upeasti, mutta joissain käskyissä se meinasi hidastella. Otin myös paikallaolopätkät sekä istuen että maaten ja Leevi suoritti nämäkin hienosti, vaikka Lilla kävi joskus härkkimässä Leeviä. Lopuksi otin vielä estehypyn ja vauhdikkaan luoksetulon, joiden jälkeen ruhtinaallinen palkkaus. Leevi oli selkeästi todella ylpeänä omista suorituksistaan ja otti onnellisena vastaan kaikki kehut. Tämän jälkeen olikin hyvä purkaa paineet Lillan kanssa juosten..

Perjantaina koirat saivat lepäillä koko päivän ja illalla Lilla pääsi leikkimään noin tunniksi Tinkan kanssa. Lilla ei meinannut pysyä kikkurapöksyissään tajutessaan, että hetken päästä se pääsisi vetämään rallia Tinkan kanssa. Tytöt juoksivat ja painivat sydämiensä kyllyydestä omistajien seistessä keskellä peltoa. Kun palasimme takaisin pihaan, Lilla halusi ilmeisesti lähteä Tinkan matkaan, koska se hyppäsi samantien autoon, kun ovi avattiin.

Lauantaina menin ilman koiria Lahden kansainväliseen näyttelyyn, koska paikalle oli ilmoittautunut kymmenkunta mudia/kroaattia ja Tiukukin pääsi kehään. Tiuku oli reippaana, esiintyi hienosti ja sai varasertin. Tiukun siskon sai ROPin, mutta ei kuitenkaan päässyt jatkoon ryhmäkehistä. Itse sain metsästettyä noutokapulan Lillalle eli sen kaikkein tärkeimmän, vaikka kojut notkuivatkin kaikkea todella houkuttelevaa. Jos minulla olisi ollut rajaton budjetti, mukaan olisi varmasti tarttunut treeniliivi, metallinen noutokapula sekä tuhat muuta treenikampetta, kasa leluja, pantoja, remmejä ja herkkuja... Kun olin näyttelyssä Kalle oli serkkunsa kanssa kotona ja koirat olivat kuulemma intoutuneet leikkimään sekä vieraan että toistensa kanssa. Kummasti koirilta löytyy energiaa riekkumiseen, kun tulee yleisöä, vaikka tavallisesti nukuttaisiin sikeästi. Epäilen, että kaikki meillä käyneet vieraat ovat saaneet katsella koirien leikkimistä ja osallistua jos jonkinlaisen lelun kiskomiseen ja heittelyyn.

Sunnuntai on mennyt leppoisissa merkeissä ilman kummempaa hässäkkää. Päivällä käytiin pidemmällä lenkillä tihkusateessa, joten aika rauhassa saimme kävellä ja Lilla juoksennella vapaana.