Meillä vaihtui uusi vuosi rauhallisissa merkeissä, kotona koirien kanssa. Kaupasta tarttui mukaan koirille isot pakasteluut ja pussi lihapullia piilotusleikkiin. Hieman ennen kovinta pauketta piilotin koirille lihapullia, luun ja ruokakipon. Kummatkin nauttivat täysin siemauksin herkuttelusta välittämättä tuon taivaallista ilotulituksesta. Olin varautunut siihen, että Lilla voisi olla hieman ihmeissään, mutta turhaan psyykkasin itseäni. Leevi tosin näyttää hyvää mallia kuinka pamauksiin suhtaudutaan käyttäytymällä itse tyynenrauhallisesti. Minua melkein harmitti, kun olin ihan turhaan hermoillut ja valmistautunut, ja koirat vain nukkuivat syöminkeihin asti. Kun Lilla oli vedellyt naamariinsa oman osuutensa uuden vuoden herkuistaan, Lilla oli itse kuin lihapulla. Lillan siro vatsalinja oli kadonnut, tilalla oli suuri pullottava masu ja tyytyväisesti untenmaille käpertyvä koira olisi varmasti taputtanut isoa mahaansa onnellisesti huokaisten, jos vain olisi osannut. Yhden aikaan raahauduttiin pihalle ja ulkona paukaukset kuuluivat tietenkin moninverroin kovempaa, mutta koirat vain keskittyivät omiin puuhiinsa.

Aamulenkillä kaksikon mielestä oli todella kivaa hamstrata ilotulitteiden muovin palasia ja pahvihylsyjä, ja itse sain olla koko ajan katsomassa koirien perään. Lopulta Lilla löysi paremman lelun, vanhan hanskan, josta koirat kisailivat ja repivät sen loppujen lopuksi kahtia. Energiaa oli kertynyt yön aikana sen verran, ettei juoksemisesta ja leikkimisestä meinannut tulla loppua ollenkaan.

Lilla Lihapulla saa vielä muutaman viikon lepäillä treenitauolla uudenvuodenläskejään sulatellen. Ei Lilla kyllä täysin tylsistymään pääse, sen verran ahkerasti koirat reissaavat mukanani joka paikassa.