Onpa vaihteeksi kivaa ulkoilla pikkupakkasilla, kun koirat eivät kuraannu ja ulkoilureitit ovat kuivia. Joka päivä on paistanut aurinko pilvettömältä taivaalta. Ainoa miinus on hyytävän kylmä tuuli, jonka takia lenkille on pakkauduttava kunnon vaatteisiin vaikkei pakkasta olisi kuin viisi astetta.

Eilen käytiin koirien kanssa puolentoista tunnin iltalenkillä ja Lilla sai testata uutta punaista heijastinpantaansa, johon kiinnitin punaisen led-pyöränvalon. Kerrankin viritelmä, joka toimii ja näkyy! Kun palasimme kotiin, vastassa oli kuusen poisto-operaatio. Koirat olivat sen verran innokkaita työmiehiä, että ne pääsivät seuraamaan operaatiota koiraportin taakse. Reilun tunnin verran meni aikaa, kunnes suurin osa havusista ja muista roskista oli siivottu... Alan pikkuhiljaa ymmärtää niitä, jotka eivät oikeaa kuusta kotiinsa halua. Vaikka neulaset pysyivät kuusessa kohtuullisen hyvin, mikäli kuusen antoi olla rauhassa, joka ikinen havuneulanen irtosi viimeistään siinä vaiheessa, kun heitimme kuusen tuosta oven edestä (ensimmäinen kerros luhtitalossa) maahan... Jäljelle jäi vain kuusen karahka ja järjetön kasa havuja.

Tänään kävin koirien kanssa reilun tunnin päivälenkillä, jälleen ihanan aurinkoisessa pakkassäässä. Muita ulkoilijoita oli sen verran paljon liikkeellä, että jouduin hakeutumaan koirieni kanssa vähän syrjempään, että pystyin päästämään kummatkin vapaaksi. Kun koirat olivat purkaneet suurimman energiapiikin hippaleikkiin, otin Leevin kanssa tokoa ja Leevi toimi todella hyvin. Varsinkin jättävät liikkeet ovat nyt reippaampia; en tiedä johtuuko se hieronnasta (Leevillä kävi hieroja parin kuukauden ajan, yhteensä kahdeksan kertaa ja kaikki kipukohdat saatiin avattua) vai koventuneesta kurista (siitä vähän myöhemmin). Lopuksi otin paikalla istumista kummankin koiran kanssa samaan aikaan. Kävelin koirien läpi kahdeksikkoa ja tein muuta pientä häiriötä, mutta Lilla malttoi olla hyvin paikallaan. Palkaksi kummallenki koiralle lensi omat kepit, jotka silputtiin huolella palasiksi.

Olen ottanut itseäni niskasta kiinni ja laittanut Leeviä vähän takaisin ruotuun ja vaatinut siltä arjessakin enemmän ja nopeampia suorituksia. Leevillä kun on tapana alkaa hidastelemaan ("joojoo, kyllä mä ehdin vähän myöhemmin")ja muutenkin lipsumaan käytöstavoista, jos siltä ei vaadi koko ajan kunnollista käytöstä. Se tekee tuon vielä niin varkain ja salaa, että itsellä aina kestää hetken tajuta ketä tässä viilataan silmään. Viime aikoina se on mm. ottanut pöydältä ruokaa ja rähähtänyt muille koirille lenkillä, eli typerää perseilyä, jossa minulla on peiliin katsomisen paikka. Kummasti huomaa eron Leevin käytöksessä, kun itse muuttaa käytöstään johdonmukaisempaa ja kurinalaisempaan suuntaan, eikä vaan katso sormien läpi ja löllyttele sitä.

Lillalla on turkki alkanut jotenkin harvenemaan, se ei ole enää niin järjetön karvamato. Varsinkin keskiselän kohdalta mielestäni kikkaroita on kadonnut ja turkinlaatu ehkä himpun verran huonontunut. En tiedä aikooko tuo aloitella juoksujaan pikkuhiljaa vai mistä tuo karvakato johtuu (Jonna, Terhi tai joku muu kokeneempi varmaan osaisi sanoa....?). Jossain vaiheessa se merkkaili, tosin sitäkin aika minimaalisesti, ja joitain muitakin pieniä murkkuiluun viittaavia juttuja olen ollut huomaavani. Ei tuo silti mikään teinihirviö ole, edelleenkin se on kiltti ja kuuliainen mamman sylivauva.