Tänään Lilla pääsi lenkille Kreuzerin kanssa. Lenkki alkoikin varsin lupaavasti; todella hieno ilma ja lenkin varrella on koirille järvi, jossa kahlata. Jossain vaiheessa huomasimme edessä ihmisiä, joten huusimme koirat luo. Samassa hötäkässä ruohikossa, koirien jalkojen vierestä, luikersi tumma käärme. Koirat eivät oikein edes huomanneet koko matelijaa, joten jatkoimme matkaa. Vähän ajan päästä Lilla tuli kävelemään viereeni, aristi toista etujalkaansa ja kävi istumaan, kun pysähdyin. Jalassa ei näkynyt mitään eikä se aristanut kosketusta, mutta Lillan käytöksestä huomasin, ettei kaikki ollut kunnossa. Otin Lillan syliini ja lähdimme kaverimme kanssa autolle nopeasti. Kannoin Lillaa yhteensä vajaan kilometrin sylissäni ja varsinkin ylämäkien kohdalla oli pakko laskea Lilla maahan ja kerätä itse voimia.

Lillan oikea etutassu oli jo turvonnut kaksi-kolme kertaa tavallista suuremmaksi ja tassu oli ilmeisesti kipeä, koska Lilla ei varannut painoa sille ollenkaan ja Kreuz sai hammasta heti, jos se tuli lähistölle. Kun pääsimme sisälle, soitimme päivystävälle ja lähdimme ajamaan pieni potilas sylissäni kohti keskustaa. Oli varmaan elämäni pisimmän tuntuinen ajomatka!

Lääkäri tutki Lillan tassun, josta ei aluksi meinannut löytyä mitään jälkeä. Vasta koneella ajamisen jälkeen varpaiden päältä löytyi punoittava alue, johon käärme oli todennäköisesti purrut. Lekuri tutki stetoskooppilla Lillan ja kaikki vaikutti olevan kunnossa. Tämän jälkeen Lilla sai kipulääkkeen ja nesteytystä. Nesteytyksen aikana Lilla nukahti hoitopöydälle ja itse olin tietenkin aivan sydän syrjälläni. Väsymys kuului kuulemma asiaan ja kipulääkke voi saada koiran tokkuraiseksi.

Nyt Lilla nukkuu jaloissani ja minä seuraan sen hengitystä jatkuvasti. Lääkärin mielestä Lilla tulee todennäköisesti toipumaan hyvin, se on kuitenkin nuori ja hyväkuntoinen koira. Nyt pitää opetella ottamaan lenkeille mukaan remmi ja käydä vain pikkuisilla pissalenkeillä. Mukaan saatiin kipulääkeet ja antiobiootit.

Kaverin kanssa mietittiin, että koiraharrastuksen voisi pikkuhiljaa vaihtaa johonkin turvallisempaan. Tuntuu, että joka kerta, kun lähdetään lenkille, sattuu jotakin. Vähän ennen lumien sulamista oltiin lähdössä lenkille, mutta auto jumittui hankeen. Emme tietenkään saaneet autoa omin voimin hangesta pois, metsässä alkoi jo pimentyä ja jouduimme kutsumaan hinausauton. Farmari hinausauton päälle ja uusi yritys... Tämän jälkeen myös hinausauto oli hangessa jumissa ja paikalle tuli myös toinen auto hinaamaan meidät kaikki pois. Tämäkin tapahtui muistaakseni sunnuntaina, kotona olin puolen yön aikaan. Eli hyvät vkl-lisät meni tuosta äksidentistä.

Muita sydämentykytystä aiheuttavia juttuja koirien on myös käynyt useasti. Joskus Leevi karkasi ikkunasta ulos yksinollessaan, leirillä Leevi avasi koirahäkin etuseinän ja satutti selkänsä, Roope-toopelta murtui jalka, Leeviltä on katkennut kulmahammas uimareissulla, syötyjä suklaalevyjä ja kaakoapurkkeja, useita lasin viiltämiä anturoita ja ukkosta karkuun paenneita koiria, kerran Leevi tippui jäihin, Kreuzer tippui sillalta, useita Leevin kimppuun hyökänneitä irtokoiria, kerran Kreuz lähti jäniksen perässä autotielle ja yksikin hullu kettu alkoi seuramaan minua ja koiria... Mitähän tuosta listasta puuttuu? No olihan siinä muutama esimerkki siitä kuinka koirien omistaminen on rentoututtava ja edullinen harrastus.

Pitäkää kaikki peukkuja pystyssä, että mun pikkuinen rakas paranee!