Käytiin Lillan kanssa eilen mätsärissä Löytyllä. Menimme jälleen bussilla ja päätepysäkillä alkoi ihan hirveä kaatosade. Mun oli pakko pysähtyä tienlaitaan pitämään mun rakasta näyttelytähteä sateenvarjon alla, etteivät Lillan kauniit kiharat menisi ihan pilalle. Sadekuuron jälkeinen auringonpaiste kuivatti nopeasti Lillan turkin ja meinasi hiostaa minut hengiltä.

Ilmoitin Lillan pieniin aikuisiin ja pariksemme saimme nätisti esiintyvän cokkerin. Itse en edes muistanut kehän jälkeen kuka meillä oli parina, keskityin vain Lillaan. Lillan kanssa ei olla juurikaan pöydällä tutkimista harjoiteltu ja tuomarin reippaat otteet saivat tytön vähän hämilleen. Nätisti se seisoi paikallaan ja antoi tutkia, mutta ilmeestä huomasi, ettei sitä kauheasti kopelointi ja pöydällä seisoskelu kiinnostanut. Saimme kuitenkin punaisen nauhan, eli ihan hienosti Lilla esiintyi.

Punaisten kehässä emme kuitenkaan päässeet enää jatkoon. Jono mateli ja Lilla peitsasi, kun vauhti ei ollut riittävä. Seisottamisessa Lilla ei malttanut seistä vaan tarjosi istumista. Muiden koirien seassa Lilla kyllä esiintyy luontevasti, se ei stressaa ympäröivistä koirista vaan liikkuu tasaisesti minun tahtiin. En tiedä pitäisikö seuraavalla kerralla ilmoittautua isoihin koiriin, pienten kehässä muut vain laahustavat koiriensa kanssa. Lilla vaikuttaa omaan silmään kuitenkin niin pieneltä ja se tuntuu hukkuvan isojen koirien sekaan.

Jos me ei Lillan kanssa mätsärissä pärjätty, niin pitää sitä jostain kehumisen aihetta keksiä. Mä pääsin kouluun, Lahden ammattikorkeaan, fysioterapiatutkintoa suorittamaan! Yhteensä hakijoita oli yli 700, joista ensisijaisesti hakeneita vähän alle 200 ja mun sijoitus hakujonossa oli 17.! Vähän mä olen ylpeä itsestäni ja onnellinen, ei tarvitse loppuelämäänsä tehdä hanttihommia.